United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas! vedet valaa Hopeista kalaa Ja ruuhet ne riemuten laineilta palaa Taas rannallen. "Oi Vellamo, Ahtolan kaunoisin, Sa kultihin pohjoiset rantamme peitä! Sua kuohuvin maljoin ma tervehdin Ja laulan kuin taattomme ennen meitä Suo viljas iitää Vesiimme kiitää Ja riemun viestinä suo lokin liitää Vuonoimme luo".
"Tämä myrsky," sanoi hän, "ei ole äkki-arvaamaton ilmaus, eikä mikään hyvä merimies ole voinut olla sitä ennakolta odottamatta. Se on kasvanut eilis-illasta saakka, ja jokainen, joka tuntee rantamme, pysyy epäilemättä kaukana niistä taikka viipyy jonkun sataman suojassa."
Siinä »ensimäinen veripisara», joka innostutti Topeliuksen kirjoittamaan helläsydämisen runon siitä, kuinka muukalaiset tulivat mereltä tahraamaan ihanan keväämme ja kukkasten koristamat rantamme verellä. » vain Luoja yksin tietää mit' ensi pisara tää meille, teille maksaa!»
Karttaa suo, Jumala, kamalain juonia kansan ja maan! Hänestä hoivamme, turvamme toivomme, armahin apumme ain' olkohon! Eläköön Ruhtinas, vilpitön valtias meidänkin maan; rantamme rauhassa, lakimme vahvana, uskomme vakaana varjelemaan! Virsi kotimaan puolesta. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tälle maalle silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo!
Hän, joka nosti rantamme merestä ja sulki kuohuvat aallot rajoihinsa, joka puki vuoremme metsillä ja laaksomme viheriällä ruoholla ja antoi kansalle leipää erämaasta, hänkö ei lähettäisi meille vielä apuansa niinkuin ennenkin! Jos Kaikkivaltias suo, niin kaikki vielä kääntyy hyväksi, sanoi rouva hiljaa. Mutta kuka hänen välikappaleeksensa? Se, joka on valittu.
Aaltoset häilyy, Lainehet' päilyy, Raitisna säilyy Rantamme riemuisa loiskinta. Koivujen varjossa Kuulimme iloisna