United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen vankka vartalonsa olisi sopinut Moseksen kuvan kaavaksi. Hän muisti kansakuntaansa, sen kunniaa ja Israelin jumalan koko voimaa tämä muisto paloi hänen sydämessänsä ja muutti hänen muotonsa. Hänkö orja?
LEONCIA. Minkä tähden minä sitä muuksi päättäisin? Hän on sen minulle vast'ikään sanonut. DOLORES. Hän on jo sinua puhutellut? LEONCIA. Hänkö minua puhutellut, hän on minulle tunnustanut... DOLORES. Tunnustanut? Rakkautensa tunnustanut onko se mikään ihme? DOLORES.
HILMA. Mistä ne tontut suuttuvat sitten, kun rupeavat pahaa tekemään? KAISA. Rikoksista. HILMA. Rikoksista? Kuka olisi rikkonut Purimon tonttua vastaan? KAISA. Rustmestari. HILMA. Hänkö? KAISA. Hän ja sinä. HILMA. Ah! Hän ja minä niin. KAISA. Sinä pidät Roopesta? Eikö niin? HILMA. Niin. KAISA. Ja kuitenkin olet suosinut toista miestä. Sellaisesta se onnettomuus koituu.
"Jaa jaa," mumisi Heikkilä, "taitaa kyllä niinkin olla, mutta ainahan tuon ikäinen poika sentään voi jotain toimittaa." Heikko ja huono raasu, ajatteli hän sitte katseltuaan poikaa, ei totta tuommoiselle kannata kallista palkkaa maksaa. "Kuules Jussi! etkös sinä tulisi meille rengiksi?" Jussi ei tiennyt mitä tähän oikein pitäisi sanoa hänkö rengiksi? sehän oli aivan tavatonta.
Jospa hänellä olisi ollut edes pieni osa ahnaan ukko Blumin rahoista sillä ahnas hän oli, sen näki hänen kynsistään olisi hän heti rakentanut kodin Tullan pienille lapsille, jotka saivat kulkea ja odottaa hoitoa ja rakkautta, vain sentähden, että puuttui vähän rahaa. Ja hänkö ei ymmärtäisi kansantaloutta!...
Mitä olikaan hän tehnyt, että tämä mies uskalsi hänelle puhua semmoista? Miksi ei hän nyt hänelle sanonut, miten hän vihasi ja halveksi häntä, moista sydämetöntä, nerotonta, kömpelöä töllikkää! Hänkö uskalsi kosia neitiä, joka ei hänelle vielä ollut antanut pienintäkään suosion, sitä vähemmin taipumuksen merkkiä, päinvastoin tuhansia todistuksia välinpitämättömyydestään, jopa inhostaankin!
Nyt hän palaa takaisin ... reppu selässä ... joku toinen astuu perässä ... ja vielä toinen. Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka lähtivät täältä tänä aamuna, sanoi isäntä. Ja hänkö uskoo, että tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan päällä? kysyi muuan vieraista, tyhjentäen lasinsa ja nousten. Ja ettei koskaan enää tule sotaa eikä riitaa eikä nälkää eikä kallista aikaa.
Ja sitä syvemmin, sitä intohimoisemmin hän tunsi Liisaa vihaavansa. Hänkö muka rakasti tuota naista? Päinvastoin! Hänkö muka olisi ollut valmis hänen tähtensä oman itsensä ja oman elämänsä uhraamaan? Ei tullut kysymykseen!
Minä olen maannut täällä polvillani monta yötä, ja minä olen koettanut muistuttaa mieleeni, mitä Hänestä kuulin. Hän otti pois minun poikani minun jumalani. Minä en koskaan ymmärtänyt häntä. Minä olen vaan barbari. Hänkö tämän teki? Hänkö sinun tänne lähetti?" "Hän sen teki, teki varmaankin", huudahti Labeo, kun kyynelet puhkesivat hänen silmiinsä. "Hän se on, eikä kukaan muu."
Onko totta, kysyi hän, mitä Istvan on minulle sanonut? Hänkö se on, joka... Hän ei jaksanut jatkaa. Mutta Ester vastasi hiljaa: Se on isäni tahto. Isäsi tahto? Eikä siis sinun! Ei. Sairas huokasi helpotuksesta. Suo minulle anteeksi, sanoi hän, että hetkenkään ajan saatoin epäillä sitä! Kuitenkin lienee asia päätetty? Onko se päätetty? Ester ei vastannut. Se on siis päätetty, jatkoi kreivi.