United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten sanoo hän, silmissään pieni välkähdys, salaperäisellä äänellä: Mutta yksi pyyntö minulla löytyy... Että ei saisi kertoa kellekään muulle timmermanille, miten huokealla minä teken! Ne suuttuvat sellaisesta. Ja minä ... minä halveksin rahat. Sakris katselee jälleen Mikkoon. Sitten hän toistaa: Jaa, jaa ... minä halveksin rahat. Mikä on raha? Mikko sanoo: Niin, mikä onkaan raha?
EERO. Elä heikkarissa. Vähänpä ne herrat sietävätkin: pikkuisen vaan tikulla nenään pistää, niin jo suuttuvat. LEENA. Johan teille nyt tuli riita. Enkös sitä sanonut. Ei hyvää seuraa, kun pyhäiltana ruvetaan kortinlyöntiin. EERO. Minkäpä sille, Leena hyvä, tekee, kun arkena ei aika myönnä. LEENA. Niin antaa olla koko toimen. Ei siitä vahinkoa. OLLI. Mitä mutisee Leena siellä?
Vaativa luonne, joka ei omia virheitään ja puutteitaan kärsi, ei siedä niitä toisissakaan. On todellakin semmoisia ihmisiä, jotka siinä suhteessa säästävät yhtä vähän itseään kuin toisia, suuttuvat molempiin ja inhoavat kumpaakin. Varsin välttämätöntä on, että sellaiset korkealle tavoittelevat, äärimmäisen ihanteelliset luonteet uskonnon avulla rajoittavat ja jalostavat ihanteellisuuttaan.
Kun kapteeni tuskailee, on hän hirmuinen. Hän on niin väkevä, että särkee millaisen vankikopin tahansa, ja silloin he suuttuvat häneen vieläkin enemmän ja sulkevat ties millaisten salpojen taakse. Tai on hän sitten ryhtynyt jossain yksin jotakin väkijoukkoa pakokauhusta pysäyttämään ja saanut siinä surmansa.
Siellä, missä luonne on hyvin voimakas ja senvuoksi voitto vaikea, täytyy pyrkiä asteettain, askel kerrallaan, esim. opetella hillitsemään mieltään erinäisinä tärkeinä hetkinä, niinkuin tekevät ne, joilla on tapana luetella aakkoset peräkanaa milloin suuttuvat.
Henki voi kunnioittaa ainoastaan henkistä arvoa; ainoastaan sielussa, joka on omaamme syvällisempi ja parempi, voimme ikäänkuin nähdä taivaallisen salaisuuden ja senkautta, että nöyrytämme itseämme, tunnemme itsemme ylennetyiksi. LXXI. Ihmiset harvoin, eli oikeammin ei koskaan, suuttuvat pitemmäksi aikaa tahi täydellä todella johonkin, mikä ei ole suuttumisen arvoista.
VALTER. Mutta ajatelkaa, minun koko tulevaisuuteni siitä riippuu! KAUPPANEUVOS. Vaikkapa vaan! En sittenkään. VALTER. Silloin täytyy minun tehdä konkurssi! KAUPPANEUVOS. Niin, se sinulla kaiketi on edessä. VALTER. Ja minut pannaan velkavankeuteen. KAUPPANEUVOS. Voi sekin tapahtua. VALTER. Ja kaikki velkojani suuttuvat minuun silmittömästi. KAUPPANEUVOS. Tiettyä se!
"Hyi kun sinä haiset pahalta!" jatkoi Helmi ja käänsi päänsä poispäin kapteenista. "Sanopas minkä sinä tuot?" sanoi kapteeni, ikäänkuin ei hän olisi kuullutkaan Helmin viimeistä moitetta. "Enpä sano, koska haiset niin pahalta." "Joko Helmikin on minuun suuttunut? Kaikki ihmiset suuttuvat minuun", sanoi kapteeni puoli tosissaan.
"No ei ne siellä käydessään paljoa väsy", sanoi isäntä, vaikka kyllä hän ajatteli, että perhana tiesi, jos suuttuvat ja sanovat itsensä irti. Näin oli monesti käynyt ja siitä puhuttiin kylässäkin, että jo on taas Majalan miehet lähteneet, viikon eväs mukanaan, köyhän lapsia kuulostelemaan.
HERRA ORELL. Hiljaa, hiljaa. Henget suuttuvat, kun te puhelette niin paljon. ROUVA TALLQVIST. No nyt! Katsokaa, katsokaa ooh! NEITI T