Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sa, jok' taivahasta oot, Tuskille tuot tyvennystä, Kaksin vaivaiselle suot Kaksin myöskin virkistystä, Väsyksiss' jo oon ma näistä Murheista ja riemuista, Tule, rauha, älä väistä Enään rintoani, sa! Toinen. Yli maiden, soitten Rauha vallitsee; Lehdot kukkuloitten Nukkuin uinailee. Kaikess' levon taikaa! Linnut äänettä! Maltas hiukan aikaa, Lepäät myöskin sä. Oma.
Armo-istuimen käy luo! Vaikka anot ahkeraan, Halus tunnustatki, Tylyst' ei Hän vastaakkaan, Armonsa suo ratki. Seuraa, seuraa, syntinen, Taivaan tiellä lasta! Vaivaiselle köyhällen On se mielukasta. Sydämestä murheinen Vilppiä ei kanna; Käy siis tietä autuuden, Synti ylön anna!
Mitä ma olen pahaa tehnyt, kelle, mua näin ett' ylenmäärin kiusataan? Jumala, armos anna vaivaiselle, suo minun mennä tummaan Tuonelaan! En enää elämää ma kestä. Rauhaan ma tahdon Manatarten maahan lauhaan.
Eikä Iikkakaan ollut tiennyt, mitä sanoisi. Mutta jo seuraavana aamuna oli äiti varovasti ruvennut hänen ja Iikan yhteistä tulevaisuutta suunnittelemaan. Ei saanut epätoivoon antautua. Täytyi taistella, pyrkiä ja ponnistaa. Tottahan piti löytyä joku pelastuksen tie vaivaiselle syntiselle ihmiselle, joka synnissä sekä siinnyt että syntynyt oli.
"Siinäpä sen nyt näette, ettei tätä lystikseen tee; ei ole tiheässä, jotka nykyään tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun pistäisivät... Te näette olevan armeliaita ihmisiä köyhääkin kohtaan... Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko pöydästä noustuaan, suutansa pyhiskellen.
Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo'iksehen mustan ruunan. Ei ole häistä Hiitolaisten, Pahan joukon juomingista; Ei häjyä häihin vieä, Kylän kurjoa kutsuta. Itse hurjat häänsä juovat, Pahat piirunsa pitävät; Ei varoa vaivaiselle, Onnettomalle osoa. Mulnaiset ajat paremmat. Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani.
Päivän Sana
Muut Etsivät