United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
TAMORA. Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot, Ett' oisin syypää sinun häpeääsi! Mut kautta kunniani taata tohdin, Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on: Tuo raivo on vain suora tuskan ilme. Ma pyydän, ota hänet armoihin;
Nyt voinen mennä. CLEOPATRA. Halki mailman menkää; Sen voitte, se on teidän. Meidät saatte, Kuin mitkä kilvet taikka voittomerkit. Ripustaa mihin mielitte. Kas, tässä CAESAR. Mua neuvoihinne kaikess' ottakaa. CLEOPATRA. Siin' omaisuuteni on lueteltu, Koristeet, kullat, helmet, tarkoin kaikki, Pait pientä joutavaa. Miss' on Seleucus? SELEUCUS. Täss', armo. CLEOPATRA. Hän on varainvartijani.
Hän vel' on monist' veljeksistä Ja kaikess' heidän vertaisna, Hän jäsen monist' jäsenistä On suuren isän vallassa; Vaan harvoin on hän näkyvissä, Juur kuni ottolapsi ois; Hänt' esiin päästetään vaan missä Ei hänett' toimeen tulla vois. Vuodet. Aivan kohteliaat ovat vuodet nuo: Ne toivat eilen, he tänään tuo! Ja niin me nuoremmat elämme täällä Kuin taivaan lintuset hyvällä säällä.
Tosin pitkät ajat jo oomme keskenämme kinailleet; mut älkää ajatelko, etten silti mä hälle tekis täyttä oikeutta. Hän hyvä muussa kaikess' on, ei tässä, ei todellakaan. Muita ovia koputtelemaan kohta lähdenkin ... Nyt erään maurilaisen muistan, joka on saita, rikas. Sinne lähden, sinne. SITTAH. Mi kiire, Hafi? SALADIN. Anna hänen mennä! SITTAH. Hän rientää, niinkuin mua pakoon pyrkis. Mit' on se?
Minä se veljes saatoin tuohon kuoppaan, Miss' oli Bassianus ruumiina; Ma kirjeen kirjoitin, jonk' isäs löysi, Ja, liitoss' äidin sekä poikain kanssa, Ma kullan kätkin, josta kirje puhui; Jos mitä tehtiin, mikä mieltäs vihloo, Ma kaikess' aina turmaa edistin. Ma juonittelin isältäsi käden, Ja kun sen sain, niin syrjään vetäydyin Ja naurust' olin ihan pakahtua.
Eräs outo herra... Sisään vaan! Uskalsin sisään oitis astuskella! Kai naiset, ette moiti tapaa rohkeaa? Jos saisin Schwerdtlein rouvaa puhutella! MARTTA. Min' oon se. Mit' ois herrall' asiaa? No, toiseks kertaa jääköön juttu tuo! Teill' ylhäinen on vieras tuolla. Anteeksi häirintää! Jos rouva suo, Palajan tänne iltapuolla. No, kaikess mailmass! tyttö, kuule, Sua aatel'neidoks herra luulee!
Viekas en ma tahdo olla, houkutella en; en pistää kaikkeen nenääni, en käsin mukana kaikess' olla halua. Sen vuoksko maailmasta erilleni mä läksin, jotta toisten tähden siihen taas oikein sekaantuisin? Kunnon veli! Sain' oottehan. Jo kauvan etsinyt oon teitä. MUNKKI. Mua, herra? RISTIRITARI. Ettekö mua tunne enää? MUNKKI. Tunnen, tunnen toki!
Jos vaan Kristus asuu sydämmessäs, Riehumatta, kainona sa nähnet, Kuinka kaikess' ilmestyy hän, päivä Loistaa hänen loistoansa, tähti Välkkyy häntä, hänen lempee äänens' Soi läp' elon hyörinän ja pauhun.
Sa, jok' taivahasta oot, Tuskille tuot tyvennystä, Kaksin vaivaiselle suot Kaksin myöskin virkistystä, Väsyksiss' jo oon ma näistä Murheista ja riemuista, Tule, rauha, älä väistä Enään rintoani, sa! Toinen. Yli maiden, soitten Rauha vallitsee; Lehdot kukkuloitten Nukkuin uinailee. Kaikess' levon taikaa! Linnut äänettä! Maltas hiukan aikaa, Lepäät myöskin sä. Oma.
Ja, totta vie, jos teist' ei seuraa oisi, Minäkin makuull' oisin aikaa ollut. PARIS. Ei aika huolla, kun on huolten aika. Hyv' yötä, rouva; tervehtikää neittä. KREIVINNA CAPULET. Aamulla varhain tutkin tytön mielen; Nyt häkkiins' sulkeutuu hän huolineen. CAPULET. Julian rakkauden, kreivi Paris, Ma taata rohkenen; hän kaikess', arvaan, Mua tottelee; niin, siit' ei epäilystä.