United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koivun oksille ripusteltiin jumalalle uhratut turkikset, kalliit ostokankaat ja helyt kiitokseksi metsästyksen onnistumisesta ja onnistuneista kaupparetkistä, mutta sen juuresta pulppuavan kiiltävän lähteen pohjaan upotettuun hopeakattilaan heitettiin kullat, hopeat, vasket ja tinat.
Laitatko itsesi kirkkoon siitä. HOPPULAINEN. Mitäpä koira kirkossa tekee, ei siellä haaskaa ole. Minä epäilen tuota miestä. Mistä kukko kullat saapi, kana hopeat kaivaa? Mistä kukko kullat saapi Ostakaa pois, isäntä, 25 penniä, ei ole hinnalla pilattu. PENTTULA. Kuuleppas oletko sinä jo kauankin täällä metsässä kuljeskellut?
Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.
Tuota yksinkertaista kuolemaa välttääksensä rupesi kansa innokkaasti keräämään varoja, ja tuota keräämistä toimitettiin milloin milläkin tavalla: isompia ja pienempiä lahjoja annettiin, arpajaisia, laulajaisia, seuranäytelmiä ja muita kansan huveja toimitettiin ympäri maatamme, siis: "Pelastukseks' isänmaan varansa kansa kantoi, ja rikas uhras aarteitaan ja köyhä ropons' antoi, ja niinkuin vaimot Karthagin helynsä riisti naisetkin ja kullat kulmiltansa."
Hän ja Tulla olivat toistensa näköiset kuin kaksi marjaa, sillä eroituksella vain, että hänen nenänsä oli vieläkin pitempi ja punaisempi, hänen silmänsä vieläkin lempeämmät ja hymyilynsä vieläkin liikuttavamman lapsellinen ja iloinen kuin Tullan. "Tyttö kullat", alkoi hän, mutta Lisbet ei antanut hänen jatkaa.
Laski laiva laiturihin, kaupunki etehen aukes, liike kaunis ja iloinen; mietti miesi muukalainen: »Mistä on Lappi kullat saanut, Suomi kirkkahat hopeat?» Tiesi maan oman asukas: »Takoi kaikki kansan tarmo.» Kertoi hän tarun totisen, tarun kumman kuulla miehen muukalaisen kansasta välillä vetten maasta hallan, mahdista sanan ja taian.
Kun hän seurusteli, niin seurusteli hän talonpoikain kanssa ja kävi heidän kokouksissaan. Entiset herrasväen vaatteet katosivat, puku silisi ja synkistyi, hatun sijaan tuli huivi ja pitsillä koristetun liivin sijaan suora nuttu. »Riisti ristit rinnoiltansa, kullat kulmilta karisti.» Siihen aikaan oli se vaikea tehtävä ja vaati lujuutta, jota ei tähän aikaan enää niin suurena pidettäisi.
Nyt voinen mennä. CLEOPATRA. Halki mailman menkää; Sen voitte, se on teidän. Meidät saatte, Kuin mitkä kilvet taikka voittomerkit. Ripustaa mihin mielitte. Kas, tässä CAESAR. Mua neuvoihinne kaikess' ottakaa. CLEOPATRA. Siin' omaisuuteni on lueteltu, Koristeet, kullat, helmet, tarkoin kaikki, Pait pientä joutavaa. Miss' on Seleucus? SELEUCUS. Täss', armo. CLEOPATRA. Hän on varainvartijani.
Olut kulta, otra kulta, Liha kulta, leipä kulta, Ei ne vielä kullan kullat. Se oli vasta kullan kulta, Jok' oli kulta kumpalini, Armas vaippani alainen, Riski rintataarissani. Vaan nyt kuoli kumpalini, Vaipui vaippani alainen, Riutui rintataarissani.
Templin päivälle tekivät liepeelle kuningaslinnan, kuulsi kullat, päilyi päärlyt, alttarit alinomaiset, kaikui kaunis kuorolaulu, papit saatoissa samosi, jalat nousi neitten nuorten, kaikki kunniaa Jumalan, rakkauden rajattomuutta.