United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kullat ja maat, mannut", niinkuin sinä sanot. Eikö niin, Alfred? Niin. Kuinka saatoit, miten voitkin, Alfred, sillä tavoin menetellä! Minun oli ajatteleminen Astaa. Astaa, niin! Siis Astan vuoksi me yhdyimme. Hän ei tiennyt siitä mitään. Ei hän aavista sitä vielä tänäkään päivänä. Vaan Asta kuitenkin kaikitenkin! Tahi ei Asta, vaan pikku Eyolfhan se oli. Pikku Eyolf, niin! Eyolf?
Holpaisen nousivat hiukset koholle, hän astui heidän ohitsensa kamariin. »Herra Jumala!» huokasi Tiina Katri hiljaa, pysähtyen hetkeksi ja ottaen sydämestään kiinni. »Menkää, lapsi kullat, talon puolelle; menkää ja pysykää siellä. Sanokaa, että minä lähetin.»
Kullat ja hopeat, jotka Cortez täten vähitellen oli ko'onnut lahjoitusten ja kiskomisten kautta, sulatutti hän harkoiksi. Yksistään kullan arvo oli 600,000 pesos de oro'a, mikä summa, jos silloinen kullanarvo verrataan sen arvoon meidän päivinämme, vastaa 40 miljoonaa Suomen markkaa. Eikö Espanjalaisten nyt olisi sopinut tyytyä?
Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla. Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani. Eipä tunneta tuvuksi.
»Ylistetty luoja, kun puhdasna saa Hän äidin helmahan taas nukahtaa,» Eik' enää rukki se hyrräten käy, Eik' enää kyynel vierivän näy. K.P.T. albumi 1881. Isossa hovilinnass' on pidot uljahat, Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat, Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää, Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
Aaveitten kanssa minulla tosiaan ei ole ollut mitään tekemistä, lapsi kullat, mutta yhtä ja toista, joka ei ole aivan tavallista, on kaiketi jokainen ihminen elämässään nähnyt. Iso-äiti tuolla ylhäällä seinällä oli sitävastoin kovin taika-uskoinen, se kuului ajan henkeen; hän uskoi enteisiin ja näki näkyjä.
Olisin jo äsken tuon tehnyt sen sijaan kuin siivosti viitoin pois menemään ja viskasin rahan, josta se vain yltyi. HILLERI. Taisi olla kultaraha! HURMERINTA. Kullat tässä vielä! Hyvä kun on hopeoita. Ostakaa housut! HILLERI. Ei minulle passaa runoilijan housut! HURMERINTA. Nämä ovat hyvät housut. Melkein uudet. En ole näitä monta kertaa pitänytkään. Ja hyvää vaatetta.
Yks henki vaan! Hän kuolkoon! Miekka maalle! JAGO. Tuon näpyn nuoren verisille hiersin; Se äityy jo. Jos Cassio hänet surmaa Tai Cassion hän tai kumpikin he kaatuu, Mull' ain' on voitto. Jos Rodrigo elää, Mua korvaamahan täydesti hän vaatii Kaikk' kullat, helmet, joita peijannut ma Hält' olen lahjaks Desdemonalle. Se ei käy päinsä.
Läksi suolle sotkuillensa, Lätäkölle lätkyillensä; Oli suo olutta täynnä, Lätäkkö läpensä mettä. Joip' on kannun, joip' on kaksi, Kohta kolmannen sipasi, Nukkui nurmelle hyvälle, Kaatui maalle kaltisalle. Risukosta rietta katsoi, Konnan poika koivikosta, Otti kullat kulmiltansa, Päähänsä hyvät hopiat; Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle.
Kauniit ovat Kainuun naiset, tarvaat talvi-öissä, vaaralliset sodassa ja sorjat rauhan töissä. Hallaisissa hameissa ne hiihtelee ja laulaa, kullat huljuu kulmilla ja hopeat pitkin kaulaa.» Haastavi Kolfrosta-äiti. Painuu kesäpäivä. Haihdu immen otsalta ei osattoman häivä. Tunne rippi-isäänsä ei Perman ristikansa. Vieri enää virtana ei sanat huuliltansa.