United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !


CASSIO. Hän puhuu suoraa kieltä, rouvaseni; häntä pitää enemmän soturina kuin oppineena arvostella. Hän tarttuu hänen käteensä; niin, oikein! Kuiskuttelevaan! Tuollaiseen pieneen lukinseittiin kiedon minä kärpäsen, Cassion suuruisen. Niin, hymyile hänelle, hymyile! Tartut kuin tartutkin vielä omiin kiemuroihisi. Oikein puhuttu, aivan niin!

Niin, aatelkaapas, suuri laskuherra, Florensilainen, eräs Michael Cassio, Mies tuiki rakastunut pulskaan naikkoon; Ei kenttäjoukkoj' ole johtanut hän, Enemmän sotarinnast' ei hän tiedä Kuin kehruutyttö; kaikk' on kirjan mukaan, Jost' yhtä hyvin kielipalko neuvos Rupattaa osaa; lorua sen miehen On sotatiedot, kokemusta vailla.

Zeus suuri! varjele Othelloa, Sen purjeet täytä henkes voimall', että Aluksellaan hän valkamamme siunais, Sylihin Desdemonan hehkuin vaipuis, Lois sammuneihin mieliin uutta tulta Ja koko Kypron lohduttais. Kas, laivan rikkaus on maalle noussut! Sen eteen polvillenne, Kypron miehet! Signora, terve sulle! Taivaan armo Edestä, takoa ja kaikin puolin Sua ympäröitköön! DESDEMONA. Kiitos, uljas Cassio!

Oi, taivas Turvatkoon häntä luonnon voimaa vastaan! Myrskyisen meren valtaan jäi hän multa. MONTANO. Hyv' onko laiva? CASSIO. Lujaa tekoa, Ja perämiesi tunnettu on taatuks Ja taidokkaaksi. Siis voi toivonikin, Kun viel' ei kuolonsairaaks kiihtynyt se, Odottaa luottavasti parannusta. CASSIO. Mit' on ääntä tuo? SANANSAATTAJA. Kaupunki tyhj' on.

CASSIO. En ole tänä iltana muuta maistanut kuin yhden pikarillisen ja senkin vedellä taitavasti sekoitettuna, mutta kas, minkä mullistuksen se on tehnyt! Olen niin heikko, ikävä kyllä, enkä tohdi nyt enää huonoja voimiani koetukselle panna. JAGO. Kah, ystävä, tänä yönä pitää hummata. Niin tahtovat nuo reippaat pojat. CASSIO. Missä he ovat? JAGO. Tuolla ulkona. Kutsupas heitä sisään, ole niin hyvä.

Olkaamme hyväks esimerkiks itse, Kuink' ilollakin tulee raja olla. CASSIO. Jagolla on jo käsky mitä tehdä; Mut kuitenkin ma tahdon omin silmin Tarkastaa kaikki. OTHELLO. Kelpo mies on Jago. Hyv' yötä, Michael; huomenn', ani varhain Sua puhutella tahdon. Hyv' yötä! CASSIO. Terve, Jago! Meillä on vahdinpito nyt. JAGO. Ei ihan vielä, luutnantti; kello ei ole vielä kymmentä.

DESDEMONA. Mik' on? OTHELLO. Kaikk', armas, hyvin taas on. Tule maata! Montano, haavanne ma itse sidon. Kotihin hänet viekää. Tule, Desdemona; näin on sotilaan: Meluhun herää parhaast' unestaan. JAGO. Mitä, luutnantti, saitteko haavan? CASSIO. Sain ja parantumattoman. JAGO. Varjelkoon Jumala! CASSIO. Nimeni, nimeni, nimeni! Oi, nimeni olen menettänyt!

Tällä haavaa järki ihminen, hetken päästä narri, ja yht'äkkiä elukka! Oi, ihmeellistä! Kirottu jokainen liikamalja; sen pohjalla asuu perkele! JAGO. No, no! Hyvä viina on hauska seurakappale, jos sitä oikein käytämme; älkää sitä nyt enää sättikö. Kuulkaas, luutnantti hyvä, luulen, että te luulette minun pitävän teistä. CASSIO. Sit' olen kyllä kokenut, ystävä hyvä. Minä päissäni!

CASSIO. Jotakin Kyprosta, jos oikein arvaan; Palavan kiire toimi; laivastosta Lähettiläit' on tusinoittain tullut Tän' yönä, toinen toisen kantapäillä. Senaattorit on nousseet, dogin luona He kooss' on. Kiivaast' etsitähän teitä; Kun teit' ei löytty kotoa, niin laittoi Senaatti kolme eri joukkokuntaa Teit' etsimään. OTHELLO. Hyv' että löysitte mun. Ma oiti tulen, taloon tuohon annan Vaan sanan.

Herran haltuun! RODRIGO. Hyvästi! JAGO. Että Cassio häntä lempii, Sen uskon; mutta hänkö Cassiota? Miks ei? Se luultavaa ja mahdollist' on! Othellolla vaikk' en ma häntä kärsi On luja, lempeä ja jalo luonto; Hän Desdemonalle, sen vakaast' uskon, On hyvä mies.