Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vastaukses tähden tässä Nyt kiusaan kuolemaa. Sen vuoksi ryöstin Häpeän, vihan voimall' itsen' eilen Ma vihamiesten käsistä, kun turhaan Me toimes täyttämistä odotimme. No niin Sä toista puhuttele; murhe Mult' äänen sortaa. Kurja pelkuri! Ja tuo mun veljen' on! Sä petyt. Pelkur' En, jumal' auta, ollut! Vastaa sitten. En toivo mitään suurempaa, kuin että Sen luulon kuoletat. No kuulehan!
MAUNO. Mun tyttäreni, minä kummastun. Kuin päivä katsantosi säteilee, Kun murheen muotoa mä varroin sulta. Sä olet iloinen? ELMA. Näin koska murhe Tääll' ilon vaatteukseen pukeuu? MAUNO. Ei koskaan tätä tulen välkkynää Voi näyttää kasvot synkkämielisen. Mut mistä ilos! Mihin päätökseen Nyt olet tullut asiassamme? ELMA. Mun lempein voimall' uudella nyt hohtaa. Tän' yönä paljon häntä muistelin.
Mut onnen kohtalossa nähköön viisas Vaan taivaan viittauksen; tyytykää Siis Herran tahtoon, kuullessanne, ett' Ei ole armon suosiota saaneet Häät Akselin, ja että lupakirja, Jonk' Akselille pyhä paavi antoi, On sattuneesta syystä voimaton. ERLAND. Niin, varmaan niin kuin kirkon valta voimall' Yli kuninkaitten ulottuu, niin varmaan Vahvistetaan tää kirja voimallansa.
Näin ajan selityksest' On ihmis-arvo riippuva; ja voimall', Itsessään kiitettävällä, niin varmaa Ei ole hautaa, kuin se puhe-istuin, Joit' ylistellähän sen mainetöitä. Tuli tulen karkoittaa ja naula naulan, Kyvyn voittaa kyky, paula murtaa paulan. Pois tulkaa! Cajus, Rooma kun on sun, Sin' olet mennyt mies, ja silloin mun. VIIDES N
Sull' kiitos Isän' ain', Kun vahvistat mun voimall' Taas uudell'; lähestyy ann' Valtakuntas, Jumal'! Mun sielun' ruumiin' myös Sä vahvista ja auta, Ett' neuvon', puheen', työn' Sull' aina kelvat' taitaa: Niin kiitän hyvyyttäs, Armoas ja vakuuttas, Jonka mulle osotat: Tai ilon' autuas. Ja: "Amen!... Amen!... Amen!" kaikui hartaasti kolmen onnellisen huulilta, jotka Jumalaa suuresti kiittivät.
Vaan jo kun joutunut ois pian vartioparvien keskeen kiitäen laivoja päin, Diomedeen täytti Athene voimall', että akhaijeja ei sopavälkkyjä kenkään kerskais eelt' osuneensa ja toisena vasta hän itse. Karkasi päin uros aimo ja huus, kohotettuna peitsi: "Seis, tai peitseni singahutan, ja ma arvelen, ettet kauan kätteni alla sa karttane ruttoa turmaas."
Viel' leimuu sodan soihtu tuokion, mut kohta sammuu se ja maahan kaatuu; taas Siikajoen tanner meidän on, taas kunniamme verin pesty, tahraton, ja ensimmäinen, suuri voitto saatu. Hän, joka jäiselläkin hangell' astuen rakasti maataan mieltä palavalla, jok' iloin sille verens' antoi lämpöisen ja, kaikkein horjuessa, Suomen mainehen pelasti vielä voimall' urhoisalla, hän lepää.
Päivän Sana
Muut Etsivät