Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mutta sinä painostat minua, ehkäiset minua, pidätät minua, niin, sen sinä teet, painostat sietämättömästi, sanon minä... Minä jo alan luulla tehneeni jotakin pahaa», hän rupesi kiivastelemaan. »Kun minä kiusaan sinua sillä, että kaipaan sinua kaiket päivät»... »Niin, minähän olen niin kaukana, koko eteinen on välillämme ja konttori.
Hänen olisi pitänyt havaita Marian mielen siitäkin, että Maria nyt ensikerran häntä sinuksi nimitti. «Maria! Minä olen erehtynyt!« oli ainoa mitä hän Marian puheeseen vastasi. «Nyt lienee aika, että palaamme.« Maria havaitsi loukanneensa Johannesta. Hän luuli vielä kyllä saavansa tilaa sitä parantaa; hän ajatteli: kuta enemmän minä häntä kiusaan, sitä suurempi on hänen ilonsa sitten.
Mutta näinpä itseäni kiusaan, katsellessa löyhkäävältä tienoolta onnen kaukaista maata, joka eteeni nousee, kuin korkea, kultainen hongisto, mutta toisella puolella mahdottomuuden merta. Nähdessäni tätä, kiertoilen tässä, ja ilma, jota hengitän, on kirouksen, sumu ja kaasu. Mutta väsyneeksi tunnun ja uni silmäkansiani painaa: nyt maata menen sammalvuoteelleni metsässä, kaikki unohdan ja nukun.
HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika! PIETOLA. Tukkipoika? Hei tukkipojat ei turvetta kaiva, ne sinisiä selkiä seilaa. Tukkipojall' on tuska ja vaiva muistella montako heilaa. PIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! Tietää yrittäneensä väärään penkkiin! Mutta nyt minä sinuakin, ukko, vähän kiusaan! Minä alussa luulin sitä ihmiseksi! ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
Ja jos ne viisi minuuttia kuluvat ilman suuria muutoksia, lupaatteko sitten kääntää mielenne tästä maailmasta eikä koskaan enää uskoa tuon onnettoman sormuksen voimaan? Lupaan. Olkoon sitten, anna minulle anteeksi, rakas Jumala, jos teen syntiä hänen pyyntöönsä suostumalla ja kiusaan sinua ihmiskeinoihin turvaamalla! Tässä on sormus! Ja hän painoi sen kreivin sormeen.
Mutta peijakas! viskaisenpa pian kaikki kädestäni taas. Minä Onnetarta kiusaan. TYKO. Mitä sanotte? NIILO. Sydämmeni mun kenties pakoittaa tekoon, joka multa siirtää kaiken maallisen hyvän. Uskotko? YRJ
Vastaukses tähden tässä Nyt kiusaan kuolemaa. Sen vuoksi ryöstin Häpeän, vihan voimall' itsen' eilen Ma vihamiesten käsistä, kun turhaan Me toimes täyttämistä odotimme. No niin Sä toista puhuttele; murhe Mult' äänen sortaa. Kurja pelkuri! Ja tuo mun veljen' on! Sä petyt. Pelkur' En, jumal' auta, ollut! Vastaa sitten. En toivo mitään suurempaa, kuin että Sen luulon kuoletat. No kuulehan!
Toisella puolella pikku käytävää istuu ensi penkissä neljä muhkeata raatimiestä, tullari ja kauppias A. Sonck, yksi kaupungin arvohenkilöitä. Niiden takana viskaali Renner, nimismies Bernsten ja viisi kauppiasta, joiden joukossa Carl Bartram, jonka siveä vaimo maaliskuun 6 p:nä 1736 oli antanut aihetta suureen suruun ja moninaiseen kiusaan.
Olisipa Kirstinkin sopinut olla tuossa naimisessa, vaan kun ennätti tuon nykyisen juoppo-lallunsa jo ottaa mieheksensä", sanoi Pirko puoliääneen! "Emme toki olisi tuommoiseen häpeälliseen kiusaan joutuneetkaan, jos ei meille olisi niin paljon juoruttu", sanoi Katru.
Ota työtä mukaasi, muuten sinä et varmaankaan malta viipyä. Mitä? Etkö jouda vielä? Miks'et? Vai niin. Vai pitää sinun kirjoittaa kirjeitä? Entäs Viktor? Ei, mutta mitä ihmettä, nukkuu vielä! Se laiskajaakko. Aja hänet ylös heti paikalla ja käske tänne. AKSEL. Mutta lopeta nyt jo, rakas Sylvi. Minä en voi pitää ajatuksiani koossa. SYLVI. Silmänräpäys vaan, Aksel. Minä vähän kiusaan häntä ensin.
Päivän Sana
Muut Etsivät