United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jospa se niin tapahtuisi, jospa sen Jumala soisi!" sanoi Katru yhä suruissaan ja turvaten Jumalaansa, ikäänkuin hän olisi toimittanut hyvinkin hyvää asiaa, jota Jumalan nyt pitäisi auttaa ja päätökseen saattaa hänen toiveitansa. Ainalla ei ollut tietoa viimeisistä tapahtumisista Kirrilässä.
Sinä tulet juuri Kolkkilasta, josta meillä vasta oli tässä puhet; sinä ehkä tiedät sieltä yhtä ja toista uutta, joita me juuri parahiksi tarvitsemme", kehoitti häntä Katru toistamiseen. "Te olette minulle aina paremmat kuin muut ihmiset!" sanoi Lillu ryiskellen ja hierustellen itseänsä istumaan. "Mitä sinne Kolkkilaan sitten kuuluu?" kysyi Katru, iskien Lillulle salaa silmää.
No, sehän tuo onkin oikeen kaunista", sanoi Lillu imarrellen. Samassa lähtivät Kirri ja Katru pois. "Mistä päin Lillu on nyt kulkemassa?" kysyi Martti häneltä. "Olen juuri Kolkkilasta. Vai et usko Martti kulta, kuinka Aina sinua ikävöitsee! Tuo Susso ryökäle kyllähän sinä asian ymmärrät.
"Jos vaan olette juonianne yhteen keränneet, niin katso itseäsi", sanoi Kirri uhkaavasti. "Kuka enemmän on juoniaan yhteen kerännyt kuin te, henkenne heimolaisien kanssa?" sanoi Martti, sillä hänen mielestään oli nyt jo yhtä, jospa sanoi vaikkapa totuutta. "Aiotko ruveta suurentelemaan?" sanoi Kirri tuimasti. "Tiedätkö huutia?" ärjäsi Katru.
Sentähden hän varustausi kovinta vastaan ottamaan, ja vähän toinnuttuaan hämmästyksestään, sanoi hän rohkeasti: "Näin Ainankin Kolkilla käydessäni, ja se kannattikin". "Kuulitko nyt?" sanoi Katru, katsoen luottavasti miestänsä silmiin. "Kuulin. Tosi on mitä olet puhunut", sanoi Kirri. Sitten kääntyi hän Martin puoleen ja sanoi: "Sinun pitää Kolkilla käymisesi heittää pois!"
Tuon sanottuaan lähti Lillu Martin kamariin. "Nytpä saamme Martin kiinni ja tietoomme mitä hän asiasta ajattelee", sanoi Kirri tyytyväisenä. "Niin, niin! ja tuo kaikki on minun ja Lillun ansiota", sanoi Katru ylevästi.
Minusta tuntuu niinkuin joku hirmuinen paukaus olisi tulossa", sanoi Kirri huolehtien. "Ja se paukaus on semmoinen, että tulta säkenöitsee ja kuolleet heräävät haudoistansa", sanoi Katru hajamielisesti ja vuorostansa epäillen. "Jopa sinä nyt hourailet! Eihän tuo toki viimeisen päivän paukaus liene", sanoi Kirri kauhistuen. "Enpä oikeen tiedä miten se on, mutta paha minun on olla.
Niin puhui tuo kavala käärme itseksensä. Juuri kun Lillu oli viimeistä nauruansa nauramassa, tulivat Kirri ja Katru huoneesen. "Mihin Martti on joutunut?" kysyi Katru hätäisesti. "Hiljaa! Martti meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle; kohta on kirje käsissäni", sanoi Lillu pirullisella voittoriemulla!
"Mitä sitten tahdot, jos niin kävisi sydämeni kanssa?" kysyi Katru. "Tahdon että kuuntelisit minua ja antaisit minun vapaasti hallita tässä asiassa!" pyyteli Kirri. "Minkä sitten tekisit?" "Aijon ensin kutsua Kolkin tänne ja sitten käydä sovintoon hänen kanssaan.
Paljon on tosin ollut itsellänikin lapsia, mutta Jumala toki korjasi enimmän osan niistä jo pieninä pois tästä murheen laaksosta; jälellä ei ole enään kuin nuot kolme sirkkaa, joita ei Jumalan kiitos tarvitse toki tyhjin käsin laskea tähän vaivan siaan", ehätti Katru sanomaan. "Ei rikkaus ihmistä kaunista, vaan hyvät avut; kyllä Jumalalla on rikkautta kun meillä vaan on rakkautta", sanoi Martti.