Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Te niinmuodoin ette pidä tanssista, rouva Vahl? SYLVI. En nyt. En tänä iltana. Muuten kyllä. HARLIN. Mutta suonettehan minulle kuitenkin edes yhden ainoan tanssin? Tekisitte minut sen kautta sanomattoman onnelliseksi, rouva Vahl. SYLVI. Ellette pane pahaksenne, olen kernaammin tanssimatta tänä iltana. HARLIN. Lupaatteko sitten vastedes ensi tilaisuudessa ? Ettehän riistä minulta sitä toivoa?
»Jota teidän tulee täyttää», jatkoi Betty. »Lupaatteko kunniasanalla?» »Jos vaan voimme.» »Kyllä te voitte.» Pieni pysähdys. Pojat odottivat. Hanna silmäili järveä veneen laidan ylitse ja selaili kädellään vedessä. »Mitä se koskisi?» kysyi Woldemar. »Sitä, ettette yhdellekään ihmiselle kertoisi täällä käynnistänne. Ei vahingossakaan. Lupaatteko sen?» »Lupaamme.» Pojat kävivät totisiksi.
"Lupaatteko ett'ette lähde tästä talosta ennenkuin minä palaan?" "Kyllä, minä lupaan sen." "Ja jos asiat ovat niin, kuin minä pelkään, sallitteko silloin minun neuvoa teitä?" "Jumala minua armahtakoon, jos niin olisi! Kehenkäpä minä muuten luottaisin? Menkää menkää!" Kenelm oli toistamiseen kadulla kaasulyhtyjen ja juhannuskuun valossa.
Te murratte sydämeni! huusi Dubrovskij, minä en jätä teitä, ennenkuin vastaatte. Lupaatteko tai ei? Lupaan, kuiskasi tyttö-raukka. Monet tunteet riehuivat Maria Kirilovnassa, kun hän palasi puutarhasta. Hänestä näytti, että pihalla oli paljon väkeä, portaiden edessä oli kolmivaljakko, ihmiset juoksivat ja koko talo oli liikkeessä.
Jos hän istuisi vankina ja olisi kalpea ja laihtunut oi, minä rakastaisin häntä vaan sitä innokkaammin. Rakas rouva Hake milloin te menette? ROUVA HAKE. Vaikka paikalla. Mutta lupaatteko myöskin olla oikein kiltti sillä aikaa? Istukaa tuonne ikkunan ääreen katselemaan näköalaa. En minä kauvan viivy. SYLVI. Tuottehan hänet sitten varmaan mukananne? ROUVA HAKE. Ihan varmaan. Hyvästi nyt siksi!
Tummanpunanen puku tuon vartalon ympärillä, ah! Muodinmukainen tanssijaispuku korsetin kanssa, rinta ja käsivarret paljaina, ah! "Kerrankin sain saarretuksi teidät aitaukseen. Nyt ette pääse edes ettekä takaisin. Lupaatteko istua alallanne siinä istuimen vieressä, niin haen limonaatia." "Erehdytte minun suhteeni..." "Kuinka?" Aleksei vaaleni hiukan ja otsalle levisi varjo.
MARTHA. Onpa teillä pappanne ja mammanne. MAIJU. Pappa ei välitä lapsistaan mitään. Hänelle on yks' sama, jos meitä on tai ei. MARTHA. Eikö välitä? Herranen aika, kaikkia teidän päähänne pistääkin. Vai ei välitä! MAIJU. Jospa minä kertoisin teille yhden asian, Martha. Mutta lupaatteko olla vaiti? MARTHA. Lupaan, tietysti. MAIJU. Kunniasanalla! MARTHA. No niin, kunniasanalla!
Kuinka helposti puhdas, viaton ihmissielu voi joutua senkaltaisen vaikutuksen alaiseksi, olen nähnyt tänä päivänä. Lupaatteko totella minua tässä asiassa?" Hän ojensi minulle kätensä. "Minä en voi." huudahdin minä, sillä välin kun hän vaaleten veti kätensä takaisin. "Minä tuskastun niin tässä kuumassa tuoksuvaisessa ilmassa" sydämeni sykkikin, että luulin sen pakahtuvan.
Dubrovskij palasi ja otti uudestaan häntä kädestä. Jos teitä joskus kohtaa onnettomuus, ettekä keltään voi odottaa apua eikä suojaa, niin lupaatteko siinä tapauksessa kääntyä minun puoleeni, vaatia minulta kaikkea pelastustanne varten? Lupaatteko käyttää minun apuani? Maria Kirilovna oli ääneti ja itki. Vihellys kuului kolmannen kerran.
Tyttö parka mahtaa olla sekaisin päästään. HELENA. Lupaatteko sen sanoa isälleni? HOPPULAINEN. Kyllä, kyllä minä sanon. HELENA. Kuinka vanhempani muuten voivat? HOPPULAINEN. Hm noin, niinkuin märkä palaa. Isäsi kovin suree sinun onnettomuuttasi ja, tiedätkös, hän teki lujan päätöksen, ettei enää viinan tippaakaan maista tuon koommin.
Päivän Sana
Muut Etsivät