United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sulhasiannehan te karkoitatte, kun vesipataa kiehutatte», sanoi Leena; otti kiulun, ammensi padasta vettä punkkaansa, ja kantoi kylmää sijaan. Hanna yritti lähtemään. »Arvatkaas, kuka vieras siellä on pappanne luona», sanoi Mari. »Se Vaajasalon herra taitaa teistä tykätä», lausui Leena, »niinpä minä olen sitä vähän kuullut huhuiltavan».
Kiivaita sanoja hän lausui vedet silmissä; mutta ne hänelle vaan nauroivat, ja samassa tuli Miina uudelleen tupaan. »Joutukaa, neiti, pappanne muuten »
Entisessä oltiin kuin kotonamme, sanoi isäntä. Paljon se pappanne ennätti hyvää jälkeä tehdä, vaikka vähän aikaa sai vaikuttaa. Sen oli saarna niin sattuva ja ääni niin voimakas, että vapisemaan pani paatuneimmankin. Sen saattaa sanoa, että melkein oli mustaa pakana-maailmaa tämä kulmakunta ennen Haakmannin tuloa. Ei ollut täällä varkaus synti eikä mikään.
Kerran sattui niin, että hän kaasi vettä juomalasiin, joka oli kyökin pöydällä, ja joi, huomaamatta, että sitä ennenkin oli käytetty. Mari kun näki, sieppasi lasin hänen kädestään. »Elkää juoko, se on herrojen lasi. Minä ikään toin pappanne kamarista ja siellä oli vieraita.» »Mitä pahaa siinä, jos herrojen lasista juo?» »Hyvänen aika, vielä te kysytte.»
He hieroivat taas, että punkat jytisivät. Miina huohatti sisään. »Pappanne kutsuu. Siellä on Sassa herra. Taitaa hakea teitä ajelemaan.» »En minä tule. Sano papalle, että minä en tule.» Hanna palasi takaisin muuripadan luo ja päätti jäädä tupaan, siksi kuin Vaajasalon herra lähtisi pois.
HANNA. Mitä on tapahtunut? TEUVO. Pappanne on täällä. JUSSI. Elä! Mistä tiedät? TEUVO. Tuli vastaani kadulla. Ja hän oli mörkin näköinen kuin ukkospilvi. JUSSI. Taidamme olla helisemässä kohta. HANNA. Elä edes naura, Jussi. JUSSI: En suinkaan tässä osaa itkemäänkään ruveta. TEUVO. Leikki siitä kumminkin on kaukana. Tietysti hän tahtoo ottaa Maijun pois teaatterista.
Hupsuhan te olette, Wanny neiti, sanoi Riikka ja nauroi sieltä uunin nurkasta, jossa ryömyllään lattiata pyyhki. Pappanne teille kosijoita hommaa ja te Fanny ei kuullut enempää, sillä hän kiiruhti pois kammariinsa. Ei tahtonut luku luistaa sinä päivänä. Kolmeen neljään kertaan hän meni läpi saman sivun, eikä tiennyt sittenkään, mitä se sisälsi.
Yhä useampi heistä oli vuorelta palatessa tullut häntä tervehtimään, aina tuon tuostakin oli joku uusi isän vanha tuttava tullut hänelle kättä pistämään: »Pitää tulla oikein kädestä pitäen Haakmanni-vainajan poikaa tervehtimään» »Minä tunsin teidän pappanne» »Oltiin toki niin hyvät ystävät mammanne kanssa» ja häntä melkein häiritsi, ettei hän voinut sulautua heihin, niinkuin olisi tahtonut, ettei taitanut puhua heidän murrettaan ja että hänen pukunsa niin räikeästi erosi heidän vaatteistaan, niiden väristä ja kuosista.
Ennen se aina iloisena loisti vastaan, nyt jurotti niin synkkänä, että rintaa kivisti. Ennen aina ikäänkuin luokseen houkutteli, nyt oudon kolkkona, vaikenevana seisoi. Likellä porttia tuli Mari vastaan paperilippu kädessä. »Mihinkä Mari menee?» »Apteekkiin.» »Kuka on kipeänä? Kuka, sanokaa pian! Onko mamma?» »Pappanne tuota lienee.» »Oikeinko huonona?» »Eiköhän, koska tohtoria haettiin.»
MARTHA. Onpa teillä pappanne ja mammanne. MAIJU. Pappa ei välitä lapsistaan mitään. Hänelle on yks' sama, jos meitä on tai ei. MARTHA. Eikö välitä? Herranen aika, kaikkia teidän päähänne pistääkin. Vai ei välitä! MAIJU. Jospa minä kertoisin teille yhden asian, Martha. Mutta lupaatteko olla vaiti? MARTHA. Lupaan, tietysti. MAIJU. Kunniasanalla! MARTHA. No niin, kunniasanalla!