Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Ja asianajaja Mörkin talon saattoi vähitellen laskea paikkakunnan vieraanvaraisimpiin.
Mutta voitte uskoa, että grüneriläisten silmät suurenivat, kun näkivät rouva Mörkin tulevan ilman herraansa ja miestänsä! Melkein kuin eivät olisi uskoneet sinun voivan seisoa yksin omilla jaloillasi, Alette! Kyllä ne rouvat tekeytyvät avuttomiksi... Sinusta olisi kai ihan kauhistuttavaa ajatella, että jonakin iltana lähtisit yksin ulos.»
Nopeasti huuhdottuaan kasvonsa ja kätensä hän nousi taas rattaille. »Ja nyt olemme virkeät uuteen yritykseen, hiirakko!» Hän käänsi hevosen nousemaan rinnettä ylös ja läiskäytti piiskaa. Mennä jytyytettiin taas yksitoikkoista hölkkää; piiskanvarrella täytyi Mörkin vähän väliä työntää paperikääröä jalkapeitteen alle. Ei ollut monta juttua ollut hänen ajettavanaan, ainoastaan viisi.
Mutta ken tahtoo tuntea tämän miehen, Jakob Mörkin, oikein, hän menköön jonakin työteliäänä arkipäivänä hänen konttoriinsa: siellä tapaa hänet puettuna siniseen puoliavoimeen takkiin, kaulaliina paidanrinnalle luiskahtaneena ja parta vielä ajelemattomana, koska ihmiset eivät ole antaneet hänelle rauhaa hamasta siitä lähtien kuin hän nousi ylös aamulla... Tai tulkoon katsomaan, kun hän tyynesti hymyillen ja katsellen kakkulainsa takaa silmin, jotka aina tarkoin tietävät, mitä tahtovat, juttelee ihmisten kanssa, tarttuen tuon tuostakin tuomari jäljitteli hyvin Mörkin liikettä punertavaan poskipartaansa.
Salin pöydällä oli Mörkin iso mustepullo, jota oikeusneuvos vielä iltapäivällä oli käyttänyt sen Jakob huomattavalla vahingonilolla vei takaisin konttoriin ja Letalle taas kantoi nojatuolipeitteen, jota Tobias oli käyttänyt vetäessään päivällisuntaan hänen sohvallaan. Sanomalehtikin oli vielä levällään hänen jäljiltään ihan niin kuin hän oli sen kädestään heittänyt.
Jakob näki, miten pettymys oli nostanut kyynelet Aletten silmiin, miten hän taisteli poikainsa jokaisen toivomuksen puolesta... »Rakentakaa päälle, rakentakaa päälle»... Hän peräytyi itkettyneiden kasvojen edessä. Jörgen Bervenin komea, musta, höyryävä hevonen ja hänen hienot, kiilloitetut rattaansa, joihin tieltä oli räiskynyt lokaa, tulivat portista Mörkin pihalle.
»Teerenpeliä omassa pesässä»... sateli pistopuheita näiden sangen erilaisten sivistystasojen edustajain nauraessa ja virnaillessa. »Kummallinen otus!» sanottiin Mörkin lähdettyä. »Terävä pää sillä kuuluu olevan.» »Uskon pikemminkin, että takinkauluksen hemmut johtuvat kopan tyhjyydestä...»
Niin kaunis ja miellyttävä ja vilkas vaimo, joka epäilemättä on horjumattomasti kiintynyt mieheensä ja lapsiinsa, jos tässä puutteellisessa maailmassa todellakin on olemassa kadehdittavan onnellisia avioliittoja, niin on varmaan Mörkin yksi sellainen!
Pari kertaa sattui, että Gudbrand sai pidellä hänen puuhkaansa; siinä oli nenäliina, joka tuoksui kölninvedeltä voi sentään! mitenkäs muuten, kun se kerran oli rouvan. Rouva Mörkin mielihuvituksia olivat tällaiset ajeluretket, kauniilla keltaisella hevosella, varsinkin milloin hän voi poiketa sen tai tämän ystävättären luo ottaakseen hänet mukaansa leveään rekeen.
HANNA. Mitä on tapahtunut? TEUVO. Pappanne on täällä. JUSSI. Elä! Mistä tiedät? TEUVO. Tuli vastaani kadulla. Ja hän oli mörkin näköinen kuin ukkospilvi. JUSSI. Taidamme olla helisemässä kohta. HANNA. Elä edes naura, Jussi. JUSSI: En suinkaan tässä osaa itkemäänkään ruveta. TEUVO. Leikki siitä kumminkin on kaukana. Tietysti hän tahtoo ottaa Maijun pois teaatterista.
Päivän Sana
Muut Etsivät