Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Mas'r Davy, niin onkin!" ja hän istui ja nauroi pikku Em'lyä vähän aikaa, puoleksi ihmetellen ja puoleksi iloiten niin, että hänen kasvonsa olivat tulipunaiset. He hemmottelivat kaikki pikku Em'lyä, eikä kukaan enemmän, kuin Mr. Peggotty itse, jota pikku Em'ly olisi voinut hyväillä mihin tahansa, kun hän vaan meni ja nojasi kasvojansa hänen karkeaan poskipartaansa.
Hyvää yötä, Pilgrim!" "Hyvää yötä Lents!" Herttaisen rauhallista rakkautta, kumppaniton kihlaus ja kilvoitus yhteydestä. Kun Lents oli mennyt, istui Pilgrim kauan yksistänsä, katseli tuijotti valkeesen ja väänteli tuimasti punertavaa poskipartaansa.
Hän selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen päälle ja ottaen Nehljudofia kevyesti käsikynkästä ja suunnaten ulko-ovea kohden, jatkoi: olettehan tekin lähdössä? Olen, sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen läksi hänen kanssansa. He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja täytyi heti ruveta puhumaan kovemmalla äänellä rattaiden räminän tähden kadulla.
Miten voi neiti? kysyi kreivi, jättäen päällysvaippansa Stiina-muorille. Hän voi erinomaisesti ... hän on tänä iltana kerrassaan kaunis ja herttainen. Sitä hän on aina, eukkoseni, lausui kreivi, samalla kun hän pienellä taskukammalla suori komeata poskipartaansa.
Silloin tarttui tyttö hänen poskipartaansa molemmin käsin ja suuteli sotilasta. Ukko syleili hellästi tytärtään. Mitä olisi hänen elämänsä ollut ilman tyttöä? Salin ovi aukeni, ja Johannes astui sisään. «Oletteko te majuri s?« kysyi hän. «Olen«, vastasi majuri kerkeästi, niinkuin oli aina hänen tapansa, johon hän sodassa oli tottunut.
Tuolla on joku toinen, joka kieltää minulta kädenlyönnin, minkä jokainen tavallisesti antaa jokaiselle, ken ei ole lurjus. Ei tee mitään, herra maaneuvos, vaikka kantaja ja tuomari tällä kertaa yhtyvät samaan persoonaan. Kantakaa vain, tuomitkaa vain, suostun siihen.» Syntyi uusi äänettömyys. Maaneuvos siveli hämillään poskipartaansa.
Tähän vastasi mies lähtemällä kotoansa ja pelkäsi nyt, että vaimo panee uhkauksensa täytäntöön, sillä tältä saattoi odottaa mitä hyvänsä. »Eläppä sitten tiiman jälkeen hyvää siveellistä elämää», ajatteli hän, katsellen hymyilevää, tervettä, iloista ja hyvänluontoista puheenjohtajaa, kuin tämä, kyynäspäät levällä, kauniin Valkosilla käsillään levitteli tuuheata, pitkää, harmahtavaa poskipartaansa molemmille puolin virkakaulustansa: »hän on aina tyytyväinen ja ilonen, minä sitä vaan tuskailen.»
Mutta ken tahtoo tuntea tämän miehen, Jakob Mörkin, oikein, hän menköön jonakin työteliäänä arkipäivänä hänen konttoriinsa: siellä tapaa hänet puettuna siniseen puoliavoimeen takkiin, kaulaliina paidanrinnalle luiskahtaneena ja parta vielä ajelemattomana, koska ihmiset eivät ole antaneet hänelle rauhaa hamasta siitä lähtien kuin hän nousi ylös aamulla... Tai tulkoon katsomaan, kun hän tyynesti hymyillen ja katsellen kakkulainsa takaa silmin, jotka aina tarkoin tietävät, mitä tahtovat, juttelee ihmisten kanssa, tarttuen tuon tuostakin tuomari jäljitteli hyvin Mörkin liikettä punertavaan poskipartaansa.
Jos sattui joku sotkuisempi asia, joita liikealalla ei voi välttää ja joissa ihminen tuntee itsensä ahdistuneeksi ja alakuloiseksi, niin oli Tomin tapa sanoa: »minäpä lähden ajelemaan cabillani, niin keksin jonkun varman keinon.» Ja tässä istuessansa hän harkitsee, miettii ja punnitsee asian pariisilaisten katsellessa tuota matalien pyörien päälle asetetussa, läpinäkyvässä kotelossansa kiitävää miestä, joka alinomaan tiukasti punoo oikeanpuolista poskipartaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät