Kun tämäkin totuus oli hänen mielestänsä tullut valamiehille selväksi, hän selitti heille, että jos varkaus ja tappo ovat tehdyt yhdessä, niin rikoksen aines on kokoonpantu varkaudesta ja taposta.

Minä kuulin kuinka puhujan ääni värisi liikutuksesta ja näin kuinka kauniit naiset nostivat nenäliinat silmilleen. Mefisto huokasi osanottavasti selkäni takana. Puhuja siirtyi sitten selittämään varkauden etuja tieteelliseltä kannalta katsoen. Hän osoitti oppineessa ja tarkassa laskussa, kuinka varkaus kansantaloudellisessa suhteessa oli saanut aikaan hämmästyttäviä tuloksia.

Paljon enemmänkin olisi nyt saanut olla heidän omantuntonsa päällä kuin setä Juhon rahojen varkaus ja sentähden kesken katkennut elämänlanka, eikä kuitenkaan se olisi painanut mitään sen hurmauksen ja ilon rinnalla, jonka tuo kunnian voitto oli heissä matkaan saattanut. Illan tultua tanssi sulhanen ylkäpoikiensa kanssa yljäntanssia.

Usein nähtiin heidän nauravan ja leikkivän, mutta onnellisia he eivät olleet; he eivät tunteneet totista Jumalaa; he eivät tietäneet mitään Vapahtajasta, joka heitä voi antuaaksi saattaa; he elivät hirveissä synneissä. Varkaus, valheus, hekuma, sota ja murha olivat heidän tavallisia töitään.

Oikeuden määräämä puolustaja sitävastoin koetti todistaa, ettei varkaus ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja että siis vaikka esillä olikin ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitää vielä niin vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttäjän apulainen oli tahtonut luulotella.

Entisessä oltiin kuin kotonamme, sanoi isäntä. Paljon se pappanne ennätti hyvää jälkeä tehdä, vaikka vähän aikaa sai vaikuttaa. Sen oli saarna niin sattuva ja ääni niin voimakas, että vapisemaan pani paatuneimmankin. Sen saattaa sanoa, että melkein oli mustaa pakana-maailmaa tämä kulmakunta ennen Haakmannin tuloa. Ei ollut täällä varkaus synti eikä mikään.

Pappi oli tosin sanonut että rahat oli hänen luonaan, mutta pappi oli myöskin sanonut: "sillä, joka on aikonut varastaa, on varkaus sovitettava Jumalan edessä, eikä maailman." Sopikoot sitten siitä! Ja rauhoitettuna kukin meni kotiansa. "Tuletko minun kanssani, vai jäätkö tänne?" kysyi pappi, kun hän ja poika olivat kahden kesken tuvassa. "Se on papin vallassa," vastasi Niilo.

Sepä hyvä... Jos olisi, niin valo voisi näkyä ulos, ja se ei juuri olisi tarpeellista... Siis neljäs palkki akkunasta lukien ... kas tässä ... nyt ripeästi työhön... Jos kolina sinua peloittaa, niin sulje korvasi käsilläsi. Murha ja varkaus! änkytti Karin; kurjuutta kurjuuden lisäksi ... hirveätä! Ole rauhallinen... Miten minun tuleekaan menetellä, kun saan vaimokseni tuollaisen pienen raukan?

Olettehan sen herran poika? JOHN. Syytettynä varastaneen häneltä 300 taaleria viety vankeuteen. Varkaus on 15 päivänä Syyskuuta, aamulla kello 9, tehty. Tiedättekös te, kuka varas on, kuka isältänne nämät rahat varasti? Te olette varas! JOHN. Olkaa ääneti! Minä tahdon näyttää todeksi väittämiseni. Te olette 15 päivänä Syyskuuta maksaneet pois velastanne 250 taaleria.

Liisa tuo Falkille vankilasta annetun todistuksen. Ja selittää: »Ei se minun vikani, se varkaus. Hän se, rautatieläinen, kertoi, että siinä talossa oli niin kauniita vaatteita, ja itse hän ne meni ikkunasta ottamaan. Ja minä sitten panin päälleni... Ja lopulta tahtoi kaikki minun syykseni... Salaamisesta minut linnaan.