United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Eivätkö muut paheet sinua huolestuta, Mefisto? Kuinka on valheen, petoksen, vihan, kateuden y. m. laita? Taitavat olla vähenemässä nekin". "Ei ole hätää vielä!" huudahti Mefisto innoissaan. "Tuo henkisempi puoli työalastani kehittyy varsin tyydyttävästi. Ihmiset ovat näet aina suosineet henkisyyttä ja idealisuutta.
Koska he minulle myöntäisivät kunnian työstään? Ei, toisen nimessä he käskyni täyttävät!" "Kestääkö valtasi kauvan vielä, Mefisto?" kysyin. Tuo kysymys ei mahtanut oikein miellyttää Mefistoa, sillä hän tiuskasi kovalla äänellä: "Kestää! Uskallatko sinäkin epäillä sitä?"
»Mefisto!» huudahti Esteri. »Joka omaksi kukistamisekseni tulin tuomaan aseet sinun käsiisi», vastasi Levon, »ja huomasin että voin olla sinulle pelastukseksi». Levon kumarsi. »Muista minua!»
Se joka päälliköilleen valehtelee, on kuoleman ansainnut, mutta muistakaa myöskin, mitä teille sanon tällä juhlallisella eron hetkellä: Jos voitte valheella, vaikkapa valalla vahvistetulla, vihollisen harhaan houkutella, niin se on luettava teille suuremmaksi ansioksi kuin kirkkain totuus." Taas räjähti hurraa-huuto ilmoille, ja Mefisto takanani huusi liikutettuna: "Eläköön!"
Liikutettuina ja innostuneina alkoivat ryhdikkäät joukot reippaan musiikin kaikuessa marssia pois hakemaan vihollista ja voittamaan tai kuolemaan. Mefisto nykäsi minua käsivarresta ja kysyi: "Emmekö nyt lähde katsomaan vastapuolueen joukkojen lähtöä? Minusta tämä todellakin on niin jalostavaa ja innostavaa, että voisimme nähdä saman näytöksen vielä kerran uudistuvan.
"Hm sanoppas muuta", virkkoi Mefisto huoahtaen, "paljon, paljon on vielä tekemistä. Se on se systeemin puute, joka on edistyksen esteenä. Kun on järjestystä, musiikkia, puheita y. m. s., niin kaikki käy kuin voideltuna, kuten äsken näit. Mutta missä ei ole systeemiä, siellä ei ole edistystä. Se se oli minunkin erehdykseni, se systeemin laiminlyöminen".
Mefisto saneli tavattoman suurella ponnella ja vakuutuksella. Mutta sitten hän lisäsi synkästi: "Pelkään että se on liian myöhäistä!" "Ei minusta sinulla ole syytä valittaa varkaiden puutetta nytkään, vaikk'ei meillä tosin ole varsinaista varasarmeijaa," virkoin minä. "Ei, se on totta", myönsi Mefisto, "mutta niiden lukumäärä on vähenemässä.
Ei mikään sitä silloin enää voi järkähyttää. Tuleva aika on oleva minun, minun, minun!" Mefisto kasvoi jättiläisen kokoiseksi, ja minusta näytti kuin hän olisi voinut sulkea koko maailman veripunaiseen vaippaansa. Vereni jähmettyi. Eikö siis enää ollut pelastusta missään? Mefisto pudisteli vaippaansa, ja auringon valo sammui.
Minä kuulin kuinka puhujan ääni värisi liikutuksesta ja näin kuinka kauniit naiset nostivat nenäliinat silmilleen. Mefisto huokasi osanottavasti selkäni takana. Puhuja siirtyi sitten selittämään varkauden etuja tieteelliseltä kannalta katsoen. Hän osoitti oppineessa ja tarkassa laskussa, kuinka varkaus kansantaloudellisessa suhteessa oli saanut aikaan hämmästyttäviä tuloksia.
Ken huolii tuommoisista paimenissa? FAUST. Ja sitte näin... MEFISTOFELES. Mitä? FAUST. Kas, Mefisto, tuonne, missä Tuo kalpee kaunis laps' etäällä yksinään Niin vitkaan astuu retkeään Ja näyttää käyvän jalat köyttehissä. Minusta on ah, myönnän sen! Hän Gretchen kullan kaltainen. MEFISTOFELES. Ann' olla! Haahmo tuo on sieluton, Jonk' aave-katse tuopi turmion; Tavata tuot' on ilkeää.