Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Mefisto huokasi syvään ja näytti huolestuneelta, enkä minä oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. "Jos olisin alusta alkaen johtanut kaikki tarkkaan systeemiin, olisi minun nyt helpompi olla," sanoi hän, "mutta nyt kertyy huolia pääni päälle, niin että hiukseni käyvät harmaiksi. Ei se riitä ollenkaan, että ihmiset uskovat tappamisen oikeuteen. Sekin perustus alkaa peloittavasti huojua.
Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee, Ja taivahat loistaen riemuitsee. On kuin mulle tuulonen viestejä tois, Ilon päivä on valkenemassa. Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois? Kehen? Kaikkehen maailmassa! Jospa taivas ja maa mun rinnoillain Tytön muodossa hetkisen uinuis vain! Mefisto. Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä. Tahtoisin roistost' olla osatonna. Nyt mene helvettiin sen vietävä!
Liikutettuina hurrasivat joukot, ja upseeri luki vielä hymnin, jonka kansan suurin runoilija oli kirjoittanut varasarmeijan ylistykseksi. "Eikö tuo olisi suuremmoinen edistys?" kysyi Mefisto innoissaan. "Mutta arveleppas, jos tuo olisi ollut rinnan sota-armeijan kanssa! Ystävinä ja auttaen toinen toistaan ja siten toteuttaen veljeyden suurta aatetta!"
Heidän hartaat rukouksensa kuullaan" Mefisto koetti näyttää hurskaalta ja puhui samalla äänellä kuin äskeinen piispa. "Vihollinen saa surmansa kummankin puolueen vihollinen. Satoja ja tuhansia jää tappelutantereelle isänmaan maineen ja kunnian tähden." Mefisto pudisteli punaista vaippaansa, ja minä näin edessäni verisen kentän täynnä silvottuja ruumiita, ja kuolevien tuskanhuudot täyttivät ilman.
Fröding on runoelmistaan päättäen paljo kärsinyt, paljo miettinyt ja seisoo kerrassaan aikansa sivistyksen kannalla. Ja kaikkea ivaava sekä ilkkuva Mefisto, joka tällaisia henkilöitä oikein ahdistaa palveluksillaan, on hänellekin käynyt tarjottelemassa silmälasiansa, joiden läpi katsottuna maailmassa
Mutta jos uhraisin sodan, ehkä silloin helpommin voisin toteuttaa toisen unelmani. Ja se olisi varmaan mielestäsi edistys, suuri edistys!" "En ymmärrä sinua, Mefisto," sanoin. "Lähdeppäs katsomaan, niin ymmärrät," virkkoi Mefisto. Hän pudisteli taas punaista vaippaansa, ja äskeinen tyhjä kenttä täyttyi uudelleen väellä. Hyvin harjoitettu joukko marssi esiin.
Käännyin kauhulla pois, mutta Mefisto lohdutti minua sanoen: "Murheella ja kauhulla ei sovi heitä surra. Heille pystytetään muistopatsaita ja heistä kirjoitetaan innostavia runoja, sillä isänmaan kunniahan vaati heidän verensä." Mefisto poisti kamalan näyn potkaisemalla kerran kaviollaan maahan, ja me seisoimme taas tyhjällä kentällä. "Milloinka maailma edistyy, Mefisto?" kysyin.
Se on hyvin kaunis puoli heissä". Mefisto oli merkillisen arvokkaan ja ylevämielisen näköinen. Sitten hän jatkoi: "Isänmaanrakkauden nimessä kansa vihaa kansaa. Oikeuden ja totuuden nimessä veli sortaa veljeä. Kunnia ja arvo vaatii että vahvempi musertaa heikompia, joita hän on luvannut suojella ja joiden oikeudet hän on valallaan vahvistanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät