United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen rakastanut teitä jo kuukausia, toisti hän hiljaan. minun valoisa unelmani on ollut, että te, Anna, jakaisitte minun kanssani minun tulevaisuuteni, ajatukseni, suunnitelmani ja toiveeni. Hän katseli Annaa selittämättömällä hellyydellä ja tämä seisoi taasen kuin huumeuksissa, hypistellen suonenvetoisesti muutamia kukkia, joita hän oli tieltä poiminut.
"Tahdon täydellä todella". Liisa pyhkäsi kyyneleet silmistään ja puhui iloisena: "Unelmani ovat siis toteentuneet. Sinua olen minä ajatellut aina rippikoulusta saakka". "Voi, sinua veitikasta!" "Niin, toru minua siitä! Mutta enhän ole ajatuksiani ennen ilmoittanut, kuin nyt". "En toru, en.
Esteri, elokuun 1 p. Hyvä on, että olemme päättäneet lopettaa nämät lapselliset kirjoitukset! Jos olisin oppineempi, niin panisin paperille kaikki unelmani ja ajatukseni; mutta olen niin kopuli löytämään juuri sitä sanaa, joka selittäisi mitä tarkoitan. Yrjö on päässyt pois, ja hyvä se hänelle oli, sillä vaivalloinen on vanhan elämä.
SIGURD. Tuommoinen oli muinoin ihanin unelmani, nyt on jo myöhäistä; Gunnar ja Dagny ovat välillämme, ja siihen on niillä kummallakin oikeus. Minä menetin nuoruuteni lemmen Gunnar'in tähden; tuska, minkä siitä kärsin, ei saa omaa tekoani turhaksi tehdä.
Syvä huokaus pääsi vanhuksen rinnasta. Hyvästi haaveeni, hyvästi utuiset unelmani... Mutta äkkiä sääli täytti hänen sydämensä, kun hän luuli ymmärtävänsä Ainon tuskan. Tyttö parka, jonka hänen veljensä vihamiehelleen möi ja jonka omaa mieltä ei kaupassa kysytty. Kuinka voi hän muuta kuin pelätä ja vihata minua? Kyynel silmässä, sääli ja suru sydämessä Väinämöinen istahti kivelle.
Ma suurta uneksuin ja tahdoin hyvää, ah, kaikille ja en vain itselleni, ja kaikki unelmani hukkaan meni: viel' ihmispolot huokaa vapahdusta.... Ja on kuin oisi sora-ääntä soinut mun kanteleni, tytär surutarten, siks että soimaan jäi se kaipausta, kun luotu oli uutta maailmaa varten.
Laiva tuli, kyytimies palasi, minä laskin kohta laivalla täyttä vauhtia Tuovilanlahdesta pohjoiseen päin. Ja siihen loppui minun unelmani. Tosin olen sen uneksinut uudelleen ja uudelleen vuosien kuluessa muinaisuudenmuistona, mutta vieläkään en voi uskoa tehneeni oikein, kun sen kirjeen jätin kirjoittamatta. Kuvittelen, että siitä olisi lähtenyt kahdelle onnea.
Oi, minä muistan tunteeni häntä kohtaan, kun ensi kerran kohtasimme toisemme ihanana kevätpäivänä koulun edustalla ... ja hän tervehti minua kuin Faust Margareettaa. Voi, minä luulin silloin, että se hetki toteutti kaikki unelmani siitä miehestä, jolle tahdoin lahjottaa rakkauteni... En ajatellut hänen rikkauttaan, en hänen asemaansa en edes antanut niille mitään arvoa.
Meri, joka tuossa nyt aaltoili kostean tuulen ajelemana, näytti tällä hetkellä olevan suuri, kolkko hautausmaa, johonka vuosittain peitettiin monta loistavaa ihmistoivoa. Ja kumminkin tämä oli sama luonto, jota niin tarkoin tunsin ja hellästi rakastin, ja johonka kaikki minun sulosimmat unelmani ja elämän muistoni olivat yhdistetyt.
»Ei, ei, se on Lempi suloinen», vastasi Aimo. »Minä hänet tunnen, unelmani kaunottaren.» Sitte hän huusi: »Lempi, sinun vapautesi hetki lähestyy!» ja kaiku vei sanat Lemmelle.