United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iloton oli Mäntylän Taawankin sydän. Hän näki täydessä walossaan jo toteentuneena kuinka hänen nuoruuden unelmansa oliwat nyt tyhjiin rauenneet ja tunsipa hän sydämessään syynkin, joka oli turhaksi tehnyt hänen hartaimmat toiweensa, joka oli ryöstänyt häneltä sen haaweksitun autuuden, mikä häntä oli tähän asti pitänyt eleillä ja niin iloisena.
»Ka, ota nyt Ihalainenkin sitä kahvivettä!» kehotti Kaisa hyvillä mielin. Oli jo puhuttu monet mutkat ja päästy lähelle asian ydintä, kun Kaisa oli tehdä turhaksi kaikki entiset vaivat, kääntäen äkkiä puheen toisaalle. Kysyi näet yht'äkkiä: »Vartavastenko se Ihalainen ja Vatanen tulivat sitä porsasta kaupalle?»
"Sinä luulet olewasi parempi meitä muita", sanoi mies sillä nyt oli jo toinen ääni kellossa, kun näki että wiina=ystäwyys alkoi turhaksi käydä. "Ei suinkaan ... siinä, ystäwäni, erehdyt kowin.
Pellervoinen esitti hänelle asiansa, kertoi, kuinka kovalla vaivalla ja työllä suot ja rämeet Kalevan maassa muutetaan kauniiksi viljavainioiksi ja kuinka vilu lyhyessä ajassa tämän viljan riuduttaa ja työn turhaksi tekee. Päivättärellä oli lämmin sydän. Hän oli heti valmis nuorukaista auttamaan.
Anna Liisa siellä koetti väkyyksensä vastustella Aatun hävittämiskiihkoa ja houkutella pysymään talon toimissa, mutta kun näki kaikki turhaksi, täytyi turvautua isän apuun. Aatun tietämättä hän oli lähtenyt ja tuli kotitaloonsa. Malinen arvaili jo vähän käynnin syytä ja alkoi tiedustella yhtä ja toista. Ei sillä elämällä enää tee mitään, valitti Anna Liisa vesissä silmin.
Koska sittemmin Wäinämöinen ilmoittaa aikovansa lähteä saamaan mahtisanoja Antero Vipuselta, Ilmarinen jyrkästi epää häntä, sanoen sen turhaksi, mahdottomaksi yritykseksi: »Viikon on Vipunen kuollut; Et sieltä sanoa saane, Et sanoa puoltakana!» Sama on taas laita, koska Wäinämöinen nostaa puheeksi yhteisen Pohjolan-retken Sammon anastamiseksi.
Koko vihkiäisten ajan he olivat istuneet kotonaan, ja jo varhain aamulla, kun Antero riensi kaupungille juhlavaatteissaan, oli hän kuullut veisuuta ulos kadulle heidän ikkunainsa kohdalta. Se oli sitä uutta uskoa, joka tuomitsi turhaksi kaiken ilon ja maallisen harrastuksen, yksin isänmaallisenkin.
Bengt otti asian synkästi ja totisesti, vei pienen rikollisen huoneeseensa ja alotti kyselynsä äänellä, jonka hän koetti tehdä niin lempeäksi kuin suinkin, jottei poikaa pelästyttäisi, yritys, jonka kuitenkin hänen ankara ilmeensä teki aivan turhaksi. "Mistä olet saanut muistutuksen, Sven?" alkoi Bengt. "Siitä, että olin tottelematon, siinähän on kirjotettu, että olin tottelematon."
Mitä on jälellä siitä, mikä meissä silloin ylinnä kuohui? Hetkellinen kaiho tuota entistä valtasi hänen mielensä. Miten olikaan innostuttu! Mitä kaikkea olikaan suunniteltu! ja miksi oikeastaan sitä kaikkea sitten niin turhaksi tuomittu? Miten sinä nyt muuten siellä menestyt uudessa toimessasi? kysyi Helander, isäsi entisessä pappilassa, nuoren emäntäsi kanssa? Siinähän menee.
Oi, kansani kallis, kallehin, Joka Suomesi raivasit soista, Kivimäistä ja kannokoista, Joko laihosi nuoren halla veis, Joko uskosi uupuis, vaikeneis Valoisan aamusi laulu? Oi, kansani kallis, kallehin, Joka kärsiä sait tuhat vuotta, Ah, aamusi näitkö sä suotta? Ja siksikö valkenevan näit yös, Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs Uus', auvoton aika näyttäis?