United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta puhe jonka hän kuuli, alkoi häntä miellyttää. "Minun tahtoni ja isäni tahto eriävät monissa kohden," kuuli hän Severinin lausuvan. "Aha, piltti, joko olet kasvanut täysisiipiseksi?" mutisi ukko itsekseen. "Mutta sen minä sanon, että minun tahtoni se vieläkin on, jota tässä kuullaan." "Ethän millään muotoa saakkaan olla isällesi tottelematon," kuuli hän Marin varoittavan.
Sinä tottelematon tyttö! Mistä sinä tulet? Jaana ei tiennyt, mitä sanoisi. Hän tunsi luvattomilta retkiltä tulevansa. Mummo kävi kohti ja tahtoi piiskata häntä. Jaana pelkäsi, mutta häpesi vielä enemmän, että sen täytyi näin kaiken kansan ja itse isä-jumalan nähden tapahtua. Ei paljaan päälle, hän rukoili. Ei paljaan... Hän heräsi siitä, että joku pudisteli häntä.
AINA. Tottelematon tosin olinkin. Ei aikaa ollut sitä ajatella! Ma saavuin metsään yhä syvemmälle, Kun tahdoin sitä kiini tavoitella. Luo portaan päästen, laskeus hän tälle Niin liki, liki pääsin, kuin näin täällä... KILPI. Näit täällä? AINA. Miehen, millä oli päällä Kaunoiset vaatteet tummanvihreät. Mietippäs, keskellä metsää juuri! Häll' oli parta, pyssy, koira suuri!
Mutta minä olen tyhjin käsin; muitten epärehellisten hoidon kautta olen menettänyt omaisuuteni viimeiseen äyriin asti... Polvillani rukoilen sinua, jolla on yllin kyllin joka et milloinkaan ole kokenut, mitä hätä, kova hätä on minä voisin kertoa sinulle paljon unettomista tuskallisista öistä... Unhota ainoastaan kerta, tunnin aika vaan, että olin tottelematon ja anna minulle varoja pelastuakseni!
Välistä hän vilkuili sinnepäin, niin, vaipuipa toisinaan niitä katselemaankin, mutta silloin hän samalla piti itselleen pieniä varotuspuheita: "Sven ei saa koskea, äiti sanoi niin, Sven lupasi äidille, ett'ei koskaan, koskaan ole tottelematon".
Mutta jos Will voisi elättää itseänsä ja teitä, suostuisiko isänne ja te itse siihen, että te menisitte naimisiin tuon raajarikko-raukan kanssa?" "Isä kyllä suostuisi, ja mitä minuun tulee, niin minä vaikka huomispäivänä menisin hänen kanssaan naimisiin, jollen sen kautta olisi isälle tottelematon. Minä voin tehdä työtä."
Hän seisoi uunin luona ja lämmitteli käsiään: Nähdäänpäs, etkö lähde. Vai sinä tässä Riikka meni kantelemaan emännälle, emäntä isännälle ja yhdessä tulivat kaikki kolme takaisin tupaan. Isäntä edellä, emäntä ja Riikka voitoista tyytyväisinä jäljessä. Sinä tottelematon lurjus! Muistatkos neljättä käskyä? ärjäsi isäntä ja katsoi häneen tuikeasti, laskiessaan rahan ja tyhjän pullon hänen käteensä.
Ja minkä tähden sinä oikeastaan et antanut isälle leipäkoria ja kaasit tuolin kumoon?... Minkä tähden isä aina pilkkaa minua? sanoi Elli jyrkkätaitteisella äänellä. Eihän isä pilkkaa ... ja jos pilkkaisikin, niin et sinä kuitenkaan saa ... ja ehkä se vain olikin leikkiä ... ei lapsi saa olla tottelematon ... Jumala rankaisee, ja se on suuri synti...
Hänen sydämensä oli niin täynnä, häntä vaivasi se, että hän petti äitiänsä, kuin hän nyt vapaalla aikomuksella oli tottelematon häntä kohtaan, ottaen vastaan kirjeen ja nyt hänen vielä piti lahjalla palkitseman kirjeentuoja. Hän ei kuitenkaan taitanut hetkeäkään arvella, ottaisiko hän kirjeen, vai ei. Hän palasi nyt huoneesensa, jossa ei Elli milläkään ehdolla tahtonut neulaa ottaa.
Jos tulet Jumalan lapseksi, niin tapaatte kerran toisianne Jesuksen luona. Minä koetan, äiti. Luen rukouksia joka aamu ja ilta, enkä ole koskaan tottelematon. Ottaako Jumala minua sitten samaan taivaasen, johon Villenkin? Ottaako, äiti? SILJA. Ottaa, lapseni, ottaa, ottaa... MAIJU. Ihanko heti sitten kun kuolen? SILJA. Ihan heti. MAIJU. Ja antaako semmoisen kirkastetun ruumiin? SILJA. Antaa.