United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Semmoisia herttaisia lapsia, joista pitäisi olla suurin ilo hänellä. Ihanko ijäksi ne ajettiin pois? MAIJU. Ihan ijäksi! Ajatelkaa, ihan ijäksi! MARTHA. Ja mistä syystä? MAIJU. Ei syytä tuon taivaallista. Jussiin vaan suuttui ja Jussin hän oikeastaan taisi ajaakin. Hanna meni mukaan, kun kävi Jussia sääli, ja minä olisin kanssa mennyt, mutta eivät laskeneet.
MACHIAVELLI. Odottakaa kuitenkin siksi, teidän ylhäisyytenne! HALLITSIJATAR. Sen verran minull' on valtaa oman itseni suhteen, että saatan näyttää tyyneltä. Joutaa hän tulla! Minä hänelle paikan jätän mitä parhaimmalla muotoa maailmassa, ennen kuin hän minut ajaa tieltään. MACHIAVELLI. Ihanko niin ketterään astahdatte tämän painavan askeleen? HALLITSIJATAR. Raskaammin kuin osaat arvatakaan.
Silti hän ällistyi ja huudahteli: Ah, ah, ihanko totta? Herre min Gud, minä itse melkein tahtoisin tulla herra Kukkelmanin kanssa. Minä vapisen aina kun ajattelen... Mutta: tehän olette mieltynyt Nelmaan. Hän onkin niin nuori ja kiltti. Ah, te olette herkkunasse, rakennusmestari! Jaa, sitä minä olen, vastasi rampa.
Näen sen päältäsi. ANTTI. Ei pahemmin kuin muillekaan. Kaikkia meitä kohtasi sama isku. SILJA. Mikä isku? Sano pois, täytyy sen tulla ilmi kuitenkin. ANTTI. Työt lakkautettiin ja miehet jäivät joutilaiksi. Herra siunaa! MATLENA. Lakkautettiin. Ihanko tykkänään? ANTTI. Talven ajaksi kumminkin. MATLENA. Mutta, hyvä Jumala, millä ihmiset elävät talven yli? Nälkäänhän ne kuolevat.
Sinä et ole koskaan tuntenut ainoatakaan semmoisista ihmisistä sanoi Gabriel kuumasti, koko ajan ajatellen "semmoisten ihmisten" joukkoon myöskin Ingridiä. Ei mutta, Gabriel, ihanko sinä todella vielä väittelet! Olkoon sitten. Sitä erotusta sivistyneen ja sivistymättömän välillä ei voikaan niin sanoilla selittää, mutta se tuntuu. Ja minä tiedän hyvin, että sinä sen tunnet yhtä hyvin kuin minäkin.
"Niin paljon kuin tahdot". "Mutta sitten täytyy sinun luvata, ett'et tästä lähtien koskaan häntä puhuttele". "En katsokaan sinnepäin, missä hän on". "Ihanko totta?" "Niin totta kuin Jumala minua auttakoon!"
Sakari nauroi ja oli onnellinen, hän jos kukaan. »Sakari», hätäili Anna-Liisa ja tapaili: »Niin jotta... Ihanko sinä olet tullut kokonaan hulluksi?» »Häh?» Kiivaasti Sakari sen kivahti ja tenäsi: »Sinä Anna-Liisa kuule, elä kekkaa ja nimitä.» Ja kääntyen äkkiä sen seitsenpäisen puoleen, hän sille tiukkasi: »Todista tuolle akalle, että olenko minä hullu... Enhän ole?» »Et.»
Sitä uutta oppia. Eikö Liisa vielä ole siitä kuullut? LIISA. En eläissäni. Mitä uutta oppia se on? HELMI. Kun puhutaan henkien kanssa ja manataan niitä esille. LIISA. Ooho? Ihanko manataan esille? Olettekos nähnyt? HELMI. Enkä ole nähnyt. Mutta niin ne väittävät. LIISA. Ei tuo tok' liene totta. Ei ikinä. Tai olisikohan tuomiopäivä ehkä tulossa?
Jos tulet Jumalan lapseksi, niin tapaatte kerran toisianne Jesuksen luona. Minä koetan, äiti. Luen rukouksia joka aamu ja ilta, enkä ole koskaan tottelematon. Ottaako Jumala minua sitten samaan taivaasen, johon Villenkin? Ottaako, äiti? SILJA. Ottaa, lapseni, ottaa, ottaa... MAIJU. Ihanko heti sitten kun kuolen? SILJA. Ihan heti. MAIJU. Ja antaako semmoisen kirkastetun ruumiin? SILJA. Antaa.
Siitä hyvästä oli hänen kumminkin pitänyt luvata siunata mummon hauta, jos mummo vielä elossa olisi silloin, kun hän pastoriksi pääsisi. "Ja ihanko todella lupasit siunata elävän ihmisen hautaan?" kysäsi joku. "Kuolleiden hautojahan sitä muualla siunataan." "Ole vaiti Ander", pisti Vikke Nenonen väliin.