Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Viijalla oli vielä niin paljon rakkautta setäänsä kohtaan, ettei häntä tämä keskustelu oikein miellyttänyt ja siitä puhetta pois kääntääkseen hän kysyi: Etpä arvaa? mitä minä illalla tein? Mistäpä minä arvannen, sanoi Petu. Minä poltin kaikki entiset kirjeeni, sanoi Viija ja katsoi iloisesti miehensä silmiin. Ihanko kaikki? kysyi Petu, muuttaen ääntään leikillisemmäksi.
PENTTULA. Pelkää kaiketi selkänahkaansa, hi, hi, hi! PELTOLA. Kaiketikin. Tuosta tulisi teidän nyt ottaa selvä, Penttula. PENTTULA. Tänä päivänä, jos niin tahdotte. PELTOLA. Ihanko todella? Voisitteko jo tänä päivänä toimittaa minulle rahani takaisin? Mainiota! Ja paljonko vaaditte vaivoistanne?
Eihän ole linnun syy, että sattuu lentämään tien poikki, jota minä satun kulkemaan, eikä pysähdy, enkä minä häntä sentähden saa. Kuitenkin kaikitenkin kosket on välillä ja virrat ja suunnattomat selät ja mahdottoman avarat maat, talottomat taipaleet. Ei mitään tietoa toisella toisesta, eikä tarvitse ollakaan. Eroko? Kaikenko ero? Ihanko uusi taival edessä?
Sitten menen vielä vähäisen nukkumaan ennen päivällistä. No ? En tule. AKSEL. Mitä ihmettä? Et tule? Kuinka se on selitettävä? Minkätähden et tule? SYLVI. Sentähden että että ... minä en tule. AKSEL. Ihanko todella? Sinä et tule? SYLVI. En. AKSEL. Ahaa minä jo ymmärrän. Sirkkunen ei ole vielä unohtanut meidän aamullista pientä kiistaamme. Sinä taidat olla äkeissäsi yhä, vai kuinka?
Samalla kunnioituksella, millä tätä nykyä muistetaan raamatun suomentajia, tullaan vuosisatain kuluttua muistelemaan niitä, jotka ovat jälkimaailmalle pelastaneet suomalaisen kansanrunouden, jotka ovat selvittäneet sen kielen lait, lahjoittaneet Suomen kansalliskirjallisuudelle sen ensimmäiset alkuperäiset teokset. Maljasi, Lönnrot! Ka, ihanko tässä nyt ruvettiin minulle juhlapuheita pitämään!
Tohtori Ruuperin kanssakin hän on ollut luistelemassa, vaikkei ole meille mitään puhunut. ROUVA PENTTINEN. Ole nyt! Ihanko todella? FANNY. Kuka kertoi? PENTTINEN. Niin, ähä kutti, jokos tulit kiinni. Kukako kertoi? Ruuperi itse, kukas muu. Minä kun käskin häntä meille ja sanoin, että meillä on kaunis tytärkin, jota kannattaa käydä katsomassa FANNY. Herranen aika niinkö pappa sanoi?
Matti olikin vähällä jäädä, mutta ei häntä pehtori sittenkään huomannut... Ei Matti olisi pehtorista luullut tulevan noin mahtavata miestä... Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siitä sanasta tuli Matille ja Liisalle kiire. Hyvänen aika! tuota ihanko paikalla?... Puolen tunnin päästä on tässä ... nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha... Kyytiraha ... niin ... tuota ... paljonko sitä olikaan kyytirahaa?
Mutta ei se tehnyt mitään, varsinkaan, kun Käkriäinen vähän korjaili niitä aitoja, hätäpäissään, muka mieliksi. Kuitenkin ryhtyi hän sitten saamaan varovasti selville, ihanko se oli totta, ettei se ollutkaan antanut tätä Putkinotkoa hänelle, sopimuksesta huolimatta. Ja silloin Käkriäinen huomasi, ettei se aikonutkaan hänelle sitä antaa. Miksi ei?
Ei vastausta. »Mitä varten olet noin huonolla tuulella?» Ei sittenkään vastausta. »Alma ». Hän aikoi vetää häntä luokseen. »Oih, anna minun olla.» Alma väisti hänen kätensä pois eikä lakannut neulomasta. »Kuinka? Vaivaanko sinua?» »Vaivaat.» John katsoi häneen pitkään, mutta silmiä hän ei tavannut; luomet ne peittivät. »Ihanko todella?» Ei taaskaan hiiskausta. Silloin John nousi ja läksi pois.
CALLIAS: Caesar on viimeisen hengähdyksensä hengittänyt. DOMITIANUS: Nytkö jo? en sitä odottanutkaan! Ihan, ihanko kuollut? CALLIAS: Anna suuta hänelle. Sanotaan, että äsken kuolleet joskus heräävät elämään semmoisesta rakkaudenosotuksesta. DOMITIANUS: Kuinka varomaton sinä olet, Callias. Entä jos tauti tarttuisi minuun hänen vielä lämpimästä ruumiistansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät