Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
TIITUS: Minä luulen, että Domitianus veljeni myöskin sen huomasi. Minusta näytti niinkuin hän olisi matkan kestäessä sinulta tuon tuostakin kysynyt, kuinka minun tilani on. Mitä sinä vastasit hänelle? Katso tännepäin, Callias. CALLIAS: Vastasin, että tämä kauan kestänyt hidas ja yhtämittainen kuumeen nousu ei merkitse hyvää. TIITUS: Eikö hän kysynyt sinulta kuinka kauan luulet minun vielä elävän?
TIITUS: Ilmoitit kaikilla toreilla, koko Roomalle selitit asian? CALLIAS: Selitin, selitin, caesar. TIITUS: Se on hyvä. Tämä minun sairastumiseni voi olla minun hyväkseni: se selittää niin paljon. Kaikki voivat siitä ymmärtää, että se oli ainoastaan satunnainen taudinkohtaus. Tahdon, että Roomassakin tietäisivät minun olevan nyt sairaana.
TIITUS: Eikö hän pyytänyt määräämään sitä aikaa sitä hetkeä? Eikö hän sanonut: se epävarmuus kalvaa minun mieltäni? Juo, caesar! TIITUS: Mitä se on, Callias? CALLIAS: Katso, caesar, olen valmistanut juoman, joka tuo uutta eloa sinun suoniisi. CALLIAS: En ymmärrä sinun puhettasi, caesar. Luulen, että sinun kuumeesi saattaa sinut hourailemaan. Tule, caesar, sinun täytyy laskeutua vuoteelle.
Ja silloin puhui savu totta. Uskaltaisinko nytkin? CALLIAS: Ilma on tyyni, taivas kirkas. Mutta alttarin savu on aina oikullinen. TIITUS: Callias, tuo siis minulle villatukko uhrioinaasta. TIITUS: Taivas on kirkas, ilma on tyyni. Mutta niinhän se oli silloinkin! Tässä, herra. Callias, mihin päin savu menee? CALLIAS: Se nousee, herra. Se nousee, se nousee! Suorana patsaana se nousee.
Ennenkuin vuorokausi on umpeen kulunut, voi kaikki olla ratkaistuna. DOMITIA: Niin, Domitianus. Minä lähden. DOMITIANUS: Domitia, Domitia! DOMITIA: Valkosella hevosella odotan sinun tulevan ja purppuraan minä sinut puetan! DOMITIANUS: Ah, Domitia! Ehkä lyö pian minun hetkeni! DOMITIA: Hyvästi! CALLIAS: Sanoin, caesar. TIITUS: ettei hän itsekään ymmärtänyt kyyneliensä syytä? CALLIAS: Niin sanoin.
Sinut otin henkilääkärikseni en niin paljon siksi, että osaat keittää rohtoja, kuin siksi, että olet auguuri, enteiden lukija. Sano minulle, Callias, tiedätkö jotain varmaa ennettä, jotain merkkiä, josta voisimme arvata kuinka minun käy. TIITUS: Mitä sinä sanot! CALLIAS: Jos savu nousee ylös, saat elää; jos se laskeutuu maahan, silloin vaativat jumalat sinua pois. Sen olen kerran ennenkin tehnyt.
TIITUS: Sinä lohduttelet minua niinkuin hautaan meneväistä. Callias, sulje visusti ovet, ettei ole yhtään orjistani täällä, eikä kukaan seurueestani tule tänne sisälle. En tahdo näyttää itseäni tämmöisenä. Voi, Callias, voi tätä matkaa tänne! En luullut koskaan perille pääseväni. Kuume polttaa ohimoitani, kurkkuani kuivaa. Minä olen todellakin kovasti sairastunut.
Istu Callias tuonne pöydän ääreen ja kirjoita tilastani ja lähetä nopea ratsastaja Roomaan. Kirjeen pitäisi ehtiä istuvaan senaattiin. TIITUS: Mitä sinä kirjoitit? CALLIAS: Keisarillinen majesteetti on, saapuneena sukutilallensa, vaarallisesti sairastunut. TIITUS: Callias, pyhi pois sana »vaarallisesti». Se herättää ennenaikaista levottomuutta.
Elää minä tahdon. Maailmaa tahdon iankaikkisesti omistaa! Se on minun, Callias. Olen tuntenut, että se on minun. En minä voi siitä erota, en milloinkaan. Ah, Callias, sano, onko se niin, että caesar kuoltuansa nousee jumalien joukkoon? CALLIAS: Se on vanha roomalainen usko. Ja ennekin lupasi sinulle elämää. TIITUS: Etkö tiedä selvempää ennettä?
Tuo savu nousee vaan siksi, että taivas on niin pilvetön ja ilma tyyni. Sano, sano, Callias! Mitä se oli? CALLIAS: Luulen ukkosen käyneen. TIITUS: Niin, niin, se oli ukkonen ! CALLIAS: Sepä harvinaista! Keskellä pilvetöntä taivasta ja kirkkainta päiväpaistetta! TIITUS: Nyt minulla on vastaus. Kaikki, kaikki palaa takasin. Oh, sydäntäni kirveltää ja kuitenkin minä itken ilosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät