United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta kosittuansa hän tunnusti vikansakin, ilmoittaen: »Mutta on ne minullakin omat vikanikin... Että etkö pelkää niitä?» »Niin no... Mitäpä minä niistä», tapaili Eulaliina onnellisena. Sakari ilmoitti silloin äkkiä: »Minä olen liika viisas.» Eulaliina hymyili.
Hän tapaili katseillansa ympärillään olevia ja hääriviä ihmisiä. Kaikki ympärillä olevat ihmiset olivat hyvillään, kun poika toki saatiin pelastetuksi kuolemasta. Pojan katse kiintyi nyt yksinomaan tuohon vieraasen joka oli hänet löytänyt ja taloon kantanut. Hän tunsi hänet heti vanhaksi tuttavaksi.
Sinä saakelin porvaristallukka! semmoinen oli se hieno lausahdus, joka ensi hämmästyksessä pääsi tuon humalaisen herran huulilta samalla, kun hän päästi Esterin käden ja tapaili kirvelevää paikkaa. Herrain närkästys tästä loukkauksesta oli hirmuinen. He tunkeilivat Esterin ympärille meluten ja ilvehtien.
»Onko emäntäkin kuollut?» kysyi hän terävästi. »Ei, lapseni», vastasi Latun emäntä. »Missä sitten?» Jokainen tapaili jotakin vastatakseen, kun Elsa vuoronperään heitä katsoi, vaan kaikki jäivät toisiaan odottamaan. »Jaa! Kyllä minä tiedänkin. Emäntä on myyty. Voi kauhistus!» sanoi hän ja rupesi itkemään.
Ja Annushka laski, tapaili: No kotletti tää... Jos kriivennikka henkeä päälle ja... Tavallinen paisti ei sitäkään... Jos huokealla, lykästät, ostat, ei sitäkään... Vot. Vot, vot... Se on hyvä... Se on oikein hyvä!
Keppiä hän jo tapaili. Mutta onneksi ei Pudden omatunto ollut koskaan puhdas. Se tiesi siis pitää varansa ja niinpä nytkin luikki nopeasti sohvan alle.
Aivan hän jo tosivihassa ja katkerana sitä juonitteli. Maija meni ymmälle: »Häh?... Niin että mitä se nyt tää vieras?» koki hän siinä leipoessaan, mutta entistäkin katkerampana tenäsi Sakari: »Elä ylpeile!... Elä ylpeile, kuule Punnitun akka!» Herrasiunaa! Hämillään tapaili Maija: »Mistä tää vieras nyt suuttui. Ei tässä kuka ylpeile...» Mutta turhaan.
Ja eräänä iltana katkaisi hän jyrkän vaativasti äänettömyyden, joka niin kauan oli osottautunut hyväätekeväksi. Regina kalpeni ja päästi kätensä hervottomina vaipumaan helmaansa. »Te vaan tulette taas minulle vihaiseksi, herra», sammalsi hän. »Tee mitä käsken.» Regina tapaili sanoja. »Siitä on jo niin pitkä aika», rukoili hän, »enkä minä osaa kertoakaan.» »Ainakin voit vastata kysymyksiini!»
Kuski kiinnitti suitsia, hepo polki kiivaammin tietä ja kulkuset soivat kiihkeämmin. Vimpari istui pää rintaa vasten retkottaen ja alkoi sitten pyrkiä pystöön. Hän pääsi kulkemaan jonkun matkan ja kun näki valon pilkoittavan asuntonsa ikkunasta, ojensi hän kättään ja tapaili huutoa.
Sakari siitä ihastui vallesmanniin, sekä sikarin, että kysymyksen takia: »Ka, siinpä sitä... Miten vain itse herra vallesmanni?» tapaili hän kiitollisena. Vallesmanni kääntyi ottamaan pöydältä veistä, leikatakseen sikarin pään ja samalla kuin rohkaisuksi selitteli Sakarille: »Kun niitä vain osaa puhutella, hulluja ja...» Välillä hän jo koetti imaista sikaria. Näkyi tuo vetävän savun.