United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt puuttui toki Jussi Punnittu itse asiaan. Huomasi hän nyt jo lopullisesti Sakarin asiat ja siinä työssään hääriessään äkkiä kysäisikin: »Jaa, niin että liika viisasko olet?... Se tahtoo sanoa, oletko sinä hullu?» Mutta se oli Sakarille kuin neulanpisto. Hän hullu! Se oli verinen loukkaus. Aivan hän siitä pökertyi, ettei kyennyt yhtäkkiä suuttumaan, vaan oli vaiti, hautoi.
Pulassa siinä kävellä väännätteli hän akkunasta katsomaan ja ärjyi siitä Puddelle sinne ulos: »Kärrin luo meni Pudde!... Sinä saatanan elävä!» Mutta äänettöminä alkoivat johtokunnan jäsenet poistua tästä piinan huoneesta. Vallesmanni aivan odotti sitä. Kostaa hän tahtoi nyt Sakarille, muljautteli vihaisesti ja varustautui. Ja nyt he olivatkin kahden kesken.
Ja olihan siinä sopivaa puhuttavaakin. Ikäänkuin ohjatakseen, saarnatyöhön valmistaakseen alkoi näet pastori puhella Sakarille: »Saa nyt nähdä, mitenkä te, isäntä Kolistaja, siellä onnistutte, kun se on niin surutonta ja...» Kirjaa hän kumartui siitä keinutuolista käsin työntäisemään pöydänreunalta keskemmäksi ja jatkoi: ... »surutonta ja heräämätöntä kansaa kun se on vielä se kansa siellä».
Leppynyt oli vallesmanni jo Sakarille, mutta jäähyväisiä sanoessaan erehtyi hän onnettomuudeksensa sille, kuin hyvittelyksi puhumaan: »Jaa, isäntä Kolistaja... Niin että... Kuka meistä siellä meidän pitäjässä, olisi osannut teistä uskoa, että te olette hullu.» Mutta silloin kivahti Sakari taaskin: »Minäkö hullu!... Häh?» Se oli ainoa loukkaus, jota ei hänkään, kristityistä totisin, voinut sietää.
Aivan hän kuin huokasi hurskaasti. ... »ylpeilevät ja...» jatkoi hän hartaana kuuntelevalle Sakarille, sitte ihan yhtäkkiä pistävästi töksäisten: »Niin... Ylpeilevät!... Viisaudellaan, jotka ylpeilevät», hän milteipä jo juonitteli.
«Voit ainakin sanoa, missä olet ollut?« kysyi Sakari silmäillen tarkasti veljeään. «No, jos sen varmaan tietää tahdot, niin minä olen ollut Korvessa, Korven Tahvanan töllissä«. «Otetaan hänet Turkuun. Majuri s pitää hänestä kyllä huolen«, sanoi Aappo Sakarille. Se oli päätös. Johannes vietiin Turkuun. Tiellä ei Johannes puhunut mitään.
Hän viskasi rukkasensa tielle äkeissään ja huusi Sakarille vihaisena: »Mikä sinä luulet olevasi! Niinkö luulet, ettei niitä muita viisaita olekaan kuin sinä koko kunnassa!» Ja katkerana, ihan kuin itku kurkussa, lähti hän tallustelemaan pois koko paikalta, jättäen kuorman ja kaiken oman onnensa nojaan. Koni alkoi torkkua.
Ja jo oli Sakari Kolistajakin saanut saarnalupakirjansa ja pastori oli hänen kanssansa puhunut sanan ja toisenkin Sanasta. Alistuvasti, heränneen nöyryydellä, oli Sakari kuunnellut. Rouva Amalia tuli aivan liikutetuksi. Olihan ihanaa, että hänen sulhasellansa on noin nöyriä ja alttiita opetuslapsia. Kiitollinen hän oli sisimmässään Sakarille, ja halusi sille jotain puhuakin ja sanoa.
«Tuoko tetä makeitia pikku Takulle?« kysyi poika. «Tuon, ja vielä päälliseksi aika suuren rinkelin«, vastasi Sakari setä. He lähtivät. Metsämaan Jaakon toinen poika, Sakari, lähti merimatkalle, Aappo, hänen lankonsa, häntä saattamaan Turkuun. «Jumala suokoon Sakarille onnea! Hän on paras veljistäni«, jupisi Liisa.
Sentähden koki hän Sakarille esitellä ja luwata jos jonkunlaisia etuja, ja ehtoja, muun muassa kauppakumppaniudenkin, kun ei hän waan ilmi saattaisi, miten asia oikeastaan oli. Mutta mitä huoli Sakari mistään eduista ja kauppakumppanuuksista.