Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


Tyttö nousi kohta, hieroi unen silmistään ja herätti Tahvanan. Kuunnellen nosti tämä päänsä; unen hölmässä oli hänestä kun olisi kumiseva kolkutus ollut kuoleman pyyntö päästä huoneesen. "Rakas sisar!" mumisi hän, "mitä kuuntelet?... Se on..." Hän ei ennättänyt lopettaa, sillä ulkoa kuului nyt ihmisen ääni. Miehuullisesti meni Tahvana ovea aukaisemaan.

Ja Tahvanan kanssa me jo juttelimme, että pitäisi sitä käydä Jeremiasta tänäiltana hieman noin niinkuin löylyttämässä! SAMPPA: Se tehdään! Ja annetaankin oikein isän kädestä. Minulla on vielä sille roistolle vanhatkin maksamatta. Muistatko miten se Juhannuskokolla varpailleni sotki, muistatko? KAAPERI: Muistan, muistan. Ja muistampa sen silmäyksenkin jonka hän sinuun heitti.

Ne sanat olivat äidin viimeiset. Ne sanottuansa vaipui hän hiljaisesti vuoteelleen takaisin. Niinkuin huokaus haihtuu, haihtuivat hänen sanansa; hänen silmänsä painuivat kiini; kuoleman enkeli laski kalpean sinettinsä niiden päälle, niiden ja äidillisille huulille. Ne eivät enää tässä maailmassa mitään virkanneet. Tahvanan ja Martan äiti oli kuollut. He olivat nyt orvot maailmassa.

Sisarukset olivat taasen kahden, mutta entistä syvempi surumielisyys loisti nyt Tahvanan silmistä, kun hän katseli rakastettua sisartaan, joka kumminkaan ei mitään aavistanut. Muutamia päiviä kului, kaikki kävi kuten ennenkin. Tahvanan surumielisyys oli jo poistumaisillaan, kun hän eräänä iltana työnsä tehtyä sai käskyn mennä katolispapin luo.

Kun Simo ei saanut asiastaan mitään tietoa, niin kävi hän itse lauvantaiaamuna asiaansa kuulustelemassa ja silloin se sitte viimein päätettiinkin... Seuraavana päivänä kirkk'herra saarnastuolista ilmoitti, että Helka Eerikin tytär Korpela Härkäjoen kylästä ja Simo Tahvanan poika Pulli Jalkalasta aikovat mennä kristilliseen avioliittoon.

«Voit ainakin sanoa, missä olet ollutkysyi Sakari silmäillen tarkasti veljeään. «No, jos sen varmaan tietää tahdot, niin minä olen ollut Korvessa, Korven Tahvanan töllissä«. «Otetaan hänet Turkuun. Majuri s pitää hänestä kyllä huolen«, sanoi Aappo Sakarille. Se oli päätös. Johannes vietiin Turkuun. Tiellä ei Johannes puhunut mitään.

Sinä olet rehellisesti tunnustanut. Joka itsensä tuomitsee, sitä ei kukaan tuomitse, lausui isäntä lientyneenä. Lopuksi neuvoi hän minua pyrkimään paremman tien kulkijaksi ja minä läksin työhön. Mutta kauan ahdisti minua synkkä mieli. Tuli sitten joulun joutilaammat ajat. Silloin painui mieleni vielä syvempään kuloon. Tahvanan iltana istuin kovin ikävissäni.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät