United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta miksi yllytän syntiin, koska tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä. JUHANI. Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan. EERO. Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella. JUHANI. Vanhan? Entäs meidän toisten ikä? SIMEONI. Hän pistelee.
Kahtena viimeisenä vuotena sallittiin meidän pyhäpäivinä valmistaa keittiössä itsellemme teetä. Tänne ikkunan alle muodostui meidän pieni "klubimme", jossa joimme teetä ja juttelimme keskenämme pari kolme tuntia kerrallaan. Työhuoneiden luukuista niinikään luimme toisillemme.
Meillä oli niin paljon yhteistä, että hengensukulaisuus liitti meidät likemmiksi kuin mitkään lihaiset sukulaiset. Monet hetket istuimme kolmen kesken olutlasin tai viinaryypyn ääressä. Siinä juttelimme paljon entisestä elämänsulosta. Ryyppy virkisti mieluisia muistoja ja tunne herkutteli niillä kuin vanhan suvituulen mainingilla.
Kodin kuninkaat, oi, kuinka paljon iloa ja autuutta te saattaisitte ympärillenne levittää, kuinka äärettömästi kunnioitettuna ja rakastettuna te saattaisitte olla!" Sitten juttelimme Emiliasta. "Kumma minusta on", sanoi Helena, "että Emilia, joka tavallisesti on tyven-mielinen, ajatuksissaan ja päätöksissään selvä sekä kaikin puolin oikein kelvollinen, kuitenkin on yhdessä asiassa epäselvä.
Meidän näin yhdessä kulkiessamme, juttelimme me yhtä ja toista maan oloista, ja minä kuuntelin mielihyvällä kaikkea mitä hän sanoi.
"Olkaa huoletta vaan, kyllä minä puhun hänen kanssaan. Me olemme vanhat tuttavat. Tosin siitä on pitkä aika, kun juttelimme toistemme kanssa, mutta luulenpa hänen kyllä sen muistavan." Kun he olivat hetken istuneet, nousi matami. "Tulkaa nyt vaan, sanon minä. Kyllä minä puhun järkevästi tukkukauppiaan kanssa."
»Tämä on pirullinen virka», murisi Garthwaite. »Minä aion ottaa virkaeron ja pyrkiä armeijaan.» Hän merkitsi kirjaansa Garthwaiten nimen ja numeron, sitten hän kääntyi minun puoleeni. »Entäs te?» »Oo, minä menen naimisiin», vastasin kevyesti, »ja pääsen siten tästä kaikesta». Ja muuta samanlaista me juttelimme, sill'aikaa kuin haavoittuneita surmattiin.
Tein paksuja savurenkaita, jotka suurena makkarana, mahtavan näkösesti hiljalleen pyörien ja suureten kohota loilottivat lakeen päin ja puhelin jonkun sanan. Tein uusia savurenkaita ja syleskelin lattialle. Mari ompeli tulensa luona ristirantusia pumpulivaatteita. Yöllä piti hänenkin tehdä itselleen, päivät piti puida riihiä, hoitaa karjaa ynnä muuta hommata. Juttelimme niitä näitä.
»Kuten minäkin», Glaukus sanoi sanojaan merkitsevästi korostaen. Ione painoi silmänsä alas vastatessaan: »Ja Arbakes tahtoi korvata vanhempiemme tilan. Sinun täytyy oppia tuntemaan hänet. Hän kunnioittaa älyä.» »Arbakes! Tunnen hänet jo. Ainakin juttelimme keskenämme kohdatessamme. Mutta ylistyksestäsi huolimatta en halua häneen lähemmin tutustua.
Aivan samoin uskoivat he Jumalankin ihmistä kohtaan menettelevän. Ajoimme tavallista vinhemmin eteenpäin. Miehen kiroukset soivat kaiken tietä korvissani. Yöpaikassa emme tohtineet virkkaa koko tapauksesta mitään. Olen ajatellut, että jos se mies jäi henkiin, niin joutui hän ainakin raajarikoksi. Mutta meitä lohdutti se, että olimme olleet oikeassa. Kotona juttelimme tapauksen.