Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Siihen se asia päättyi. Ja viimein koitti aamu, jolloin minun täytyi lähteä rakastetusta Dierkhofistani... Varhain aamulla, ennen kello neljää, juoksin minä kosteisen aron yli, ojennetuin käsin jätin hyvästi lukemattomilla kukilla koristetuille kanervikoille ja sumuiselle suolle ja pudistin ikävissäni vanhaa honkaa niin kovin, että viimeiset edellisen talven kuivat neulaset karisivat liehuviin hiuksiini... Spits oli tullut minun kanssani ja iloitsi kuin narri hänestä olivat kaikki minun innostuneet liikuntoni ainoastaan liekkiä.
En laula iloista virttä, Remullista riehkaele, Enkä myös olven himossa, Enkä taarin tarpehessa; Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Murajan murehissani, Panen pakkopäivissäni. Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Viinainen viheltämän, Huolellinen laulamahan. Muut ja minä. Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.
"Muuten," ma sanoin, "olisi ehkä Steele & Simpson voinut hankkia puhttaaksi-kirjoittamista." "Voi, heillä on ylimäärin puhtaaksi-kirjoittajia eikä hänellä ole semmoista käsialaakaan että hän mitään ansaitsisi sillä." "No," lausuin minä, ja pyörin istuimellani ikävissäni, kunnes keksin mielestäni oivallisen selityksen tuolle solmulle, "no, nyt tiedän mitä hänen pitää tehdä. Hänen pitää naida."
Minä lähden kauaksi ulkomaille, ennen vihkimistämme, sanoi Kustaa Hannalle. Mihin ulkomaille? Amerikan maailman osaan. Kyynel herahti Hannan heleänpunaisille kasvoille, kuullessaan tuon sanan. Täytyykö minun jäädä tänne ikävissäni suremaan, kuihtumaan ja kuolemaan?
Näitten puhe ja nauru kuului kukkulalle, jolla me istuimme, ja minä kun olin ikävissäni, oikein kadehtien kuuntelin heidän nauruansa ja sanoin niin, kuin en ennen enkä sen jälkeen olisi sanonut: »Voi kuinka onnelliset nuo rikkaat ja ylhäiset ovat.» Täti katsoi minuun, lausuen: »Elsa, luuletko sinäkin niin?
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Niin ne muutamat sanovat, Moniahat arvelevat: "Iloissahan tuo elävi, Riemuissahan riehkahuvi." Minä hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni matavi, Alla jalkani asuvi, Alla penkin piehtaroivi, Nurkissa nuhaelevi.
Koivu taiten vastaeli, itse virkki puu vihanta: "Niinpä muutamat sanovi, moniahat arvelevi elävän minun ilossa, riemussa remuelevan: minä hoikka huolissani, ikävissäni iloitsen, panen pakkopäivissäni, murehissa murmattelen. "Typeryyttä, tyhjä, itken, vajauttani valitan, kun olen osatoin, raukka, tuiki, vaivainen, varatoin näillä paikoilla pahoilla, lake'illa laitumilla.
Minä olen ollut kovin ikävissäni aina siitä saakka, kuin sinä läksit Helsinkiin. Jos sinä sen hyvän työn tekisit ja tulisit kohta tänne, niin me heti häitä viettäisimme. Hyvä olisi jos pääsisit kohta, vaan viimeistäänkin Pyhänpäivänä odotan sinua tänne! Ystäväsi Pekka Niironen."
"Onneksi tulin kuolemansairaaksi ja lääkärit kielsivät minulta Ateenan ja kaikki kirjat. He lähettivät minut Vähään-Aasiaan. "Yhden Tukydideen sain pelastetuksi matkareppuuni. Tämä Tukydides pelasti minut. "Ikävissäni matkalla luin ja lukemasta päästyäni luin hänen ihania kertomuksiaan helleenien teoista sodassa ja rauhassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät