Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Minä lähden kauaksi ulkomaille, ennen vihkimistämme, sanoi Kustaa Hannalle. Mihin ulkomaille? Amerikan maailman osaan. Kyynel herahti Hannan heleänpunaisille kasvoille, kuullessaan tuon sanan. Täytyykö minun jäädä tänne ikävissäni suremaan, kuihtumaan ja kuolemaan?
Lepolavitsalla oli kaksi kukkaa, ruusu ja lilja. Sardar leikki kukilla ja nautti niiden tuoksua. Sitten jätti hän ruusun lavitsalle ja piti vain liljaa kädessään. "Oi, Salik, tuhoa ruusu, mutta elä heitä sitä luotasi yksin kuihtumaan! Ei ole niin raskasta kuolla, kuin elää unhoitettuna." Salik otti jälleen ruusun käteensä ja piti sitä siinä liljan kanssa.
Pilvi toivon tähden peitti, Neiti itki katkeraan, Sulhonsa kun hänet heitti Kuni kukka kuihtumaan. Anoi siitä sulhollensa Taivahalta kostoa, Sekä lohdutukseksensa Toivoi hälle kuoloa. Vaan kun miehuus sodan poisti, Haudass' sulho makasi, Haudan päällä patsas loisti, Isänmaa min pystytti. Niinpä nähtiin neidon silloin Patsaan luona polvillaan Murhehtivan aamuin illoin, Katuellen toivoaan. Sairas.
Kukka-parat. Jokainen teitä ihailee, jokainen osaa hyväkseen käyttää silloin, kun olette kauniita, tuoksuvia; mutta harva viitsii virkistää, lohduttaa, kun kuihtumaan rupeatte. Niin uljaana seisoit sinäkin georgini vielä viikko sitten. Tuossa nyt seisot surkastuneena, onnettomana, pää kallellaan. Hm! Kuinka omituinen tämä maailma. Samallainen kukkain kuin ihmistenkin kohtalo.
Ei niitä sää voi säikyttää, ei kuihtumaan saa talvetkaan, ei puute, kurjuus korpimaan. Kuin aallot järvein tuhanten käy rannoillamme yhtehen, niin liittohon myös meidät saa sun nimes, kallis synnyinmaa. Jos vainomies sun sulkee ties, niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan.
Ettehän toki hennoisi jättää häntä tänne yksinäisessä komeudessaan kuihtumaan?" "En minä ole niin pahansuopa vanhoille ystävilleni, Duhele-clan'ille", sanoi hanskuri, "että tahtoisin tällä vaaran hetkellä ryöstää heiltä uljasta, nuorta päällikköä päällikköä, joka nyt pian tulevassa taistelussa on heidän etupäässään saava niin suuren sankarinmaineen".
Sallittakoon puun pitää luontonsa niinkauan kuin se ei ketään vahingoita, vaan hedelmillään isäntäänsä ja itseänsä kunnioittaa; niinkauan kuin se on kasvamaan eikä kuihtumaan päin; niinkauan kuin sen hedelmät vuosi vuodelta ovat lisääntymään ja parantumaan päin. Annetaanhan vanhojen ja pilaantuneittenkin puitten luontonsa pitää, kunnes ne itsekseen riutuvat.
"Yrjö, sinä et siis jätä Tatjanaasi kuihtumaan tänne kalvavaan ikävään, joka jäytäisi sydämeni juuret", lausui tuo kaunis käärme luikertuen veljeni rintaa vasten, ja hänen mehevät huulensa koskettivat Yrjön hehkuvia poskia. Melkein samat sanat olivat kuiskauksena sitä ennen samoilta huulilta kutkutelleet minunkin korviani.
Isä Hieronymus sillä se oli hän huomasi tekemänsä vaikutuksen ja kiiruhti vastaamaan: niin, arvoisa ystäväni, kolmekymmentäviisi vuotta kestänyt alituinen taistelu yksinomaan autuaaksi tekevän kirkon hyväksi on saanut ruusut näiltä poskilta ainaiseksi kuihtumaan. Minä olen työtä tehnyt, minä olen paljon kärsinyt tänä pahana aikana.
Lähinnä seuraavina päivinä oli Villiam vakava, mutta tämä haihtui vähitellen, ja hän tuli ainakin näennäisesti entiselle mielialalleen. Pikku Inkeri ilmoitti eroavansa toimestaan; hän ei voinut kauvemmin kestää istumalla piilosilla ja katselemalla pihalle. Hilpeä mieli oli hänet jo aikaa jättänyt, ja nyt hän jo rupesi myös kuihtumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät