United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En luule jättäneeni mitään tärkeää selittämättä." "Mutta tuskin hän saattoi luulla voivansa säikyttää sir Henryä kuoliaaksi tuolla aavemaisella koirallaan, vaikkakin se oli onnistunut hänen vanhaan setäänsä nähden?" "Koira oli nälistynyt ja ärsytetty. Jos sen ulkonäkö ei olisikaan voinut säikyttää uhriparkaa kuoliaaksi, niin olisi se kumminkin lamauttanut hänen vastustusvoimansa." "Tietysti.
*Mogrebina*. Ei, minä lähden kotiin isän ja äidin luo. *Terzerola*. Minä myös. *Tinto* ja *Kanonada*. Me lähdemme myös. *Esmeralda*. Mitä sinä arvelet, Preciosa? *Preciosa*. No, voitteko ollakin niin tyhmiä, että annatte itseänne yksinkertaisen mummon säikyttää. *Kaikki muut*. Ei, me lähdemme kotiin. Nyt heti. *Rinaldo*. Kuka siellä? Täältä ei kukaan pääse pois.
Hän taisi sinut säikyttää pahanpäiväisesti? ANNA LIISA. Hän on ilkeä ihminen. Voi, sinä et tiedäkään, kuinka ilkeä hän on. JOHANNES. Kyllä minä uskon, että hän on ilkeä. Mutta minkäpä hän ilkeydellään meille voi? ANNA LIISA. Eihän sitä tiedä. Ei tiedä, mikä hänen päähänsä pistää. Mutta lupaathan pysyä hänestä erilläsi, Johannes?
"Ei suinkaan, olin waan niin lewoton, kun sinä olet poissa, minua säikyttää jokainen pieninkin tapaus. Oli waan hywin wähäpätöinen kohtaus. Anna oli mennyt ulos aiemmalla kuin tawallisesti ja Kola ei tullut silloin kuin häntä odotin." "Sinä olet wähäinen höpsy. Aamu=käwellys wähän aikaisemmin, ja se woi sinun säikyttää enemmän kuin neljä tuhatta Pohjolaista."
Sävelsoiton tuon jos särkisin, salat ehkä ilmi ma saisinkin joit' etsin haavehin hehkuvin ma äyräiltä ikuisuuden. Hän vastaa: »Ah, kaunis kassapää! Khimairako noin sua säikyttää? Tyyn' ollos! Hän tantereelle jää, hänen hurmeensa pilviin purskaa. Mut muista, kun saapuvaks mun näät, sull' eessä on itsellä Hymen ja häät, on lemmen leimut ja myrskysäät, jotk' onnesi lauhan murskaa!»
Hän säpsähti ja painalti rintaansa; hän oli ollut vähällä huudahtaa, kuin hän huomasi, että se mies, jota hän juuri oli ajatellut, seisoi hänen takanaan. »Suokaa anteeksi, minä taisin säikyttää teitä,» hän sanoi hymyillen. Kornelia liikutti huuliaan, mutta vastausta ei kuulunut. Vähitellen hän toipui ja ajatteli vasta sitten, mitä Knut oli sanonut. Rumaa! Hän katsoi hämmästyneenä häneen.
Maan' armahan kun muistot jäis: Ne rinnassani voiman tulta Ja innon liekin virittäis. Oi urhoin kehto, isänmaani! Suojelkoon Herra armastani, Siunatkoon hautaa urhojen! Nyt rovioihin kansa kootkaa Ja sytyttäkää tulehen Ja palavina päästäkäätte Taas liekkiväiset valloilleen. Kuin lentäväiset tulisoihdut He vihollista säikyttää Ja ilkimykset, niinkuin sääsket, Pois joukostamme häviää.
Häntä ei ole nähnyt kukaan muu kuin vanha Jerkke ja hänkin oli aina humalassa, kun tuo ihme tapahtui. Niin toivosinpa olevani itse Vetehinen. Mitä jos koettaisin! Se olisi uhkayritys, joka voisi tulla minulle kovin kalliiksi. Mutta entäs jos uskaltaisin... Sanoihan pastori viime sunnuntaina, ettei Ahtia ole olemassakaan, ja olisihan kaikessa tapauksessa hyvin hupaista säikyttää heitä.
Koska et hyvällä taivu, niin koetellaanpa toista keinoa. ANNA LIISA. Koettele! Minä en sinua pelkää. Sinä et mahda minulle mitään. MIKKO. Enkö minä mahda? Ajattelepas tarkemmin. Enkö minä mahda? ANNA LIISA. Et. Sinä et mahda minulle mitään. MIKKO. Entäs se lapsenmurha? ANNA LIISA. Sillä minua nyt tahdot säikyttää, samoin kuin äitisikin. Turha vaiva! Se ei vaikuta mitään.
Hän oli jo ehtinyt rappusille, kenenkään näkemättä häntä, mutta kuin hän juuri avasi ovea, mennäkseen sisään, näki hänet metsästäjä Ivan. Silmänräpäyksen ajan oli Ivan kahden vaiheella, mitä tehdä, vaan sitte juoksi hän Marfa Ivanovan luo. Marfa vallan kauhistui. Se ukko säikyttää hänet kuoliaaksi. Tule, Ivan, tule heti! Molemmat vanhat palvelijat riensivät sisään.