United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensimmäinen, minkä minulle ompelit sekin oli musta harso. Vai niin? Ylioppilaslakkiini. Sillä kertaa oli isä meiltä kuollut. Ompelinko minä silloin? Ajattelepas, kun en sitä muista. Niin; sinähän olitkin niin pieni silloin. Niin, pieni olin vielä. Ja sitte kaksi vuotta sen jälkeen, kun äitisi kuoli, ompelit suuren harson hihaan minullekin. Minusta niin piti olla.
Jo viikon ajan olin valmistautunut siihen, mitä nyt oli tapahtunut, mutta kuitenkin kohtasi sanoma minua kuin kova isku. Kun Arno ilmoitti sen minulle, heittäysin itkien sohvalle ja kätkin pääni tyynyihin. Hän istahti vierelleni ja lohdutti minua lempeästi sekä lopetti sanoilla: Ja ajattelepas, kuinka hauskaa, kun tulen takaisin kolmas tähti kauluksessa ja kenties risti rinnassani.
He tulevat koko elinaikansa olemaan toisiansa vastapäätä. Ajattelepas, Caroline, minä olen tehnyt keksinnön." "Herra varjelkoon; toivon ettei se ole totta. Sinun keksintösi ovat yleensä hyvin kalliita ja saattavat meitä yhteyteen niin kummallisten ihmisten kanssa."
"Ajattelepas jos hän noin äkkiä saisi tietää että tuommoinen maankuleksija on kosinut hänen tytärtänsä; hän ajaisi minut pois heti paikalla. Ei, tiedätkös, Liv, tuota asiaa on paras jättää ilmoittamatta kevätpuoleen, silloin mielet leppyvät, näet sen. Hän voipi oppia minua paremmin tuntemaan ja enemmän minuun luottamaan ja seikat selviävät noin vähitellen". Liv katseli häntä hellästi.
"Mutta ajattelepas, jos noita puita ei olisikaan, minkalainen olisi silloin maailma mielestäsi?" "Sitä en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta nyt huomaan, että jos ei puita olisi, niin tämä maailma olisi peräti kolkko ja ikävä." "Näetkö tuota, joka tuolla puun oksalla istuu, tuommoinen pikkunen nyttyrä?" "Näen, se on pikkunen lintu." "Mitä se tekee?" "Laulaa."
»Ajattelepas, jos hän pistäytyisi talliin ja huomaisikin sen tyhjäksi! Eihän hän hevosta tänään tarvitse... Minuun on mennyt sellainen kauhea halu tehdä jotakin, Alette! nähdä Jakobin kasvot, kun me pyydämme ajopelejä lähteäksemme ulos iltapäivällä. Tahdotko, niin kysyn häneltä?» »Kiitos, kyllä minä sen itsekin teen.
Ja minä kuin olin häntä hakemassa. Ajattelepas vaan, se hyvä mies on eilen, puhumatta kenellekään mitään, maalannut äitini kuvan. Sinä tulet ihmettelemään, kuinka ilmetyltä hän näyttää. Luulisi kuvan juuri rupeevan puhumaan".
Mutta paljon lempeämmäksi on hän käynyt luonnoltaan, ja voitko arvata, mistä hän eilen tuli, juuri minun Suorsakylään saapuessani?" Anna nosti silmänsä odottavalla katseella. "Ajattelepas, hän tuli Ojalasta. Niille onnettomille on asuminen Suorsakylässä käynyt vastenmieliseksi. Sanotaan myöskin heidän toimeentulonsa niin huonontuneen, että taitaa myllykin heiltä mennä.
"Ajattelepas", lisäsi hän, "kuinka vähältä piti, ett'en viime keväänä joutunut kihloihin tämän miehen kanssa juuri sentähden, että olin väsynyt ja suuttunut koko maailmaan, ett'en tietänyt, mitä minun oikein piti tekemän, kun ei minulla aina ollut voimaa antaa kieltäviä vastauksia äidilleni, Maria-tädille ja kaikille muille." "Mutta mistä sait sitte voimaa?"
HILMA. Mutta kuulepas nyt, mamma ROUVA. Ole vait sinä! No, ala lapata nyt, äläkä tuossa ! REETTA. Kyllä, kyllä. Rouva. Hilma. HILMA. Nyt sinä teit ajattelemattomasi, mamma, kun noin Reetalle ROUVA. Ajattelemattomasti! Ajattelepas sinä, kun pääsi on surman suussa! Mutta sinä sen kyllä voitkin, sillä sinulla ei ole sydäntä.