Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ei kukaan pikku tyttö ole niin kaunis kuin sinä. Kas niin, noin sen pitää olla. Kuka se itkee?... Voi ... nyt minä taas olen ajatellut jotakin pahaa! *Liisan enkeli*. Niin, nyt olitkin ruma, Liisa, sillä sinulla oli turhamainen ja ylpeilevä sydän. Mutta kuin olet nöyrä ja kaino etkä ollenkaan ajattele itseäsi, silloin olet kaunis Jumalan ja ihmisten edessä.
Akka ensin äänettömänä tarkasteli Nehljudofia, sitten hänen katsantonsa rupesi äkkiä paistamaan. Vai sinäkö se olitkin, minä hölmö kun en tuntenut, luulin ohikulkijaksi, alkoi hän puhua teeskennellyn ystävällisellä äänellä. Vai sinäkö se, herrasen poika.
»Ja ruma, vuorelaiskuvatus sinä olitkin hovipoikana, Ludvig», sanoi vanha päällikkö; »parta niinkuin leipurin luuta, ja selkä niinkuin Wallace Wight ukolla.» »Pelkäänpä», sanoi Qventin, silmät maahan luotuina, »etten enää kauan kanna jousimiehen arvonimeä sillä aikomukseni on luopua henkivartijakomppaniasta.» Le Balafré hämmästyi aivan mykäksi, ja Crawford ukon kasvoille lensi mielipahan pilvi.
Se on kummallista, sanoi äiti, sinä olet perin unohtanut mitä ennen sanoit Georgin suhteen. Sinä sanoit: niinkauan kuin voi olla menemättä naimisiin, niinkauan pitää olla menemättä. Niin nuori kuin olitkin, täytyi minun sinulle lopuksi myöntää, että olit oikeassa. Enkä vieläkään kiellä sitä. Sinun sanoissasi oli omituinen, uusi avain tähän vanhaan kysymykseen. Oletko sinä sen jättänyt?
Niin ... niin tunnethan sen omasta lapsuuden ajastasi! Oh muistanpa vielä olihan sinulla hyvä koti ja vietithän onnellisia päiviä silloin! Olitkin oikein veitikka tytöksi! Kaikki nuoret miehet sinuun ihastuivat! Minua kutsuttiinkin, sinuun verraten, rumaksi ja siitä olit ylpeä. Annaliisa.
Minä luulin sun eloni onneksi, sinä olitkin elämä itse, joka kuljetit kautta riemujen, mut kuljetit myös murehitse. Minä luulin sun henkeni herättäjäks, sinä olitkin unhotar unen, joka lahjoitit ruusut laaksojen, mut myöskin vuorten lumen. Minä luulin sun yöni salamaks, sinä olitkin itse yöhyt, min kupeilla mantteli musta on. mut otsalla tähtivyöhyt. Mitä on tää?
Hyi, Eero, sinäkö se olitkin, sinä häijy, ilkeä poika! EERO. Ethän suutu sentään, Elli kulta? ELLI. Suutun kyllä, ja suutun ijäksi päivää. Aika mies suutelee täysikasvuista tyttöä. Onko tuo enää laitaa! EERO. Elli, armas Elli, leikkiähän se vaan oli. Vaivaista leikkiä. Pilkan tekoa. EERO. No, Elli, kuka nyt tyhjänpäiväistä asiaa noin pahakseen panee. Näytä jo kasvojasi vähäisen.
Kyllähän siitä jo on... Tehkää hyvin ja istukaa... Ja ajatelkaas, rouva, etten minä tiennyt teidän olevankaan naimisissa, ennenkuin miehenne kertoi siitä nyt tänne tullessamme ... minä luulen, etten olisi teitä enää tuntenutkaan... Te olitte silloin niin vähän aikaa meillä. Sinä olitkin, Elli, silloin juuri koulusta päässyt.
Havaittuansa minun hän seisahtui ja ojensi minulle kätensä, jota heti ystävällisesti likistin. Sinäkö, Fabiani sain minä huudahtamaan sinäkö täällä? Minä itse, rakas ystävä. Enpä siis pettynyt, vaan sinäpä se olitkin, jonka näin muutamia päiviä tätä ennen rantalautan luona? Kylläpä uskonkin, vastasi Fabiani, mutta minä en nähnyt sinua. Ja sinäkin tulet Amerikaan? Tottapa niin!
Edvard haki silmillään vaan vielä Marttaa. Martta seisoi yhä sisäoven luona ja katsoi suoraan hänen silmiinsä. Oli hyvin kalpea. Hänen suuret, auenneet silmänsä ilmaisivat uteliaisuutta, hämmästystä ja kauhua, niinkuin lapsen silmät, jolle on kerrottu hirvittävä satu. Edvard oli lukevinaan niistä tuomionsa: Semmoinenko sinä olitkin! odotin sinulta nöyrtymystä, ja sinä tulet uhkamielisenä! Hyvästi!
Päivän Sana
Muut Etsivät