Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Pitää kai minun kyetä toimittamaan jotakin muutakin, yhtä tahi toista. Sitäkö sinä mietiskelit istuissasi? Niin, sitä etupäässä. Ja sen vuoksi olit niin tyytymätön itseesi viime aikoina. Ja meihin muihin myöskin. Niin, sen vuoksi sinä olitkin, Alfred! Tuossa minä istuin kumarassa pöytäni ääressä ja kirjoitin päivät pääksytysten. Usein puoliyöhönkin.
Perttu luki iltavalkian lähellä "Sibyllan ennustuskirjaa". "Sinäkö se olitkin. Kuuleppa kuinka tässä..." "Minä se olen. Entä Helka?" "Tuli juuri kotooltasi ja meni kamariinsa... Tässä sanotaan..." "
Ensimmäinen, minkä minulle ompelit sekin oli musta harso. Vai niin? Ylioppilaslakkiini. Sillä kertaa oli isä meiltä kuollut. Ompelinko minä silloin? Ajattelepas, kun en sitä muista. Niin; sinähän olitkin niin pieni silloin. Niin, pieni olin vielä. Ja sitte kaksi vuotta sen jälkeen, kun äitisi kuoli, ompelit suuren harson hihaan minullekin. Minusta niin piti olla.
LIISA. Kas niin, olkoot nyt siellä herran rauhassa puoli tuntia. Minusta ihan tuntuu siltä. HELMI. Eihän tuo toki tulle! Ja vielähän minulla on työni kesken. Kaapinpulla leipomatta. LIISA. Kuulkaa, nyt siellä kohoo joku rappusia ylös. HELMI. Kohotkoon vaan. Minulla ei ole aikaa henkien kanssa seurustelemaan, sen hän saa itse nähdä. Päivää, Helmi! HELMI. Jumala sinäkö se olitkin, Renne?
Myöskin oli hänen haltiassaan liiallista kesyyttä, mikä puute oli seurauksena hänen salaisesta halustaan perustella haltian ilmestymistä. Mutta ylimalkaan, ja hyväntahtoisen jättiläisen ensimäiseksi, kömpelöksi kokeeksi, se kävi laatuun. Minä käskin sinun olla kiltti poika ja sinä olitkin kiltti poika, eikö niin? sanoi Polly. Niinpä luulisin, vastasi Barbox Veljekset.
Enhän minä sinne , sammalteli hän saattajillensa, kunhan vaan sanotte hänelle, että lapset ovat tallella... Ja oli liikutuksesta hykertyä itkuun ihan siinä miesten nähden. Mutta oikeastaan kohottausi Kertun mieli samassa kuin siivillä yli hänen perhehuoliensa. Semmoinenko, semmoinenko sinä olitkin!
Kaks sormea kellotaskussa, mielin jo valtimos tahtia tietää. Mut näinhän: Suursydän, voittaja olit, oi voittaja elomme ikävän, ja kotoista sun oli olla, miss' olitkin. Mut eikö, mut eikö liian kotoista sentään?
Ja minä tuon, ja kun tuon, sinä sanot: Kuule, on ihan kuin olisin nämä ennen nähnyt, kuin olisin ollut siinä kaikessa minäkin mukana! Olitkin!
"Tuhatta p pipä olitkin, ja olitkin kyllä sukkela minua pettämään, mutta tästä tuleekin surkea 'prosessi'; te sen tuhannen wietäwät ette tiedä ihmisyydestä mitään, mokomat siat", sanoi mies ja rupesi möykkäämään, nakkelemaan kaluja huoneessa, kämmentelemään, hyppelemään, sadattamaan, kirkumaan, joita tehdessään hän puri ankarasti hammasta ja näytti noiden liikkeidensä ohessa waaniwan lyödä Leenaa.
Kun Kasperi näki sisarensa tulevan, heitti hän Iikan irti ja riensi Annin syliin ja taivaan nimessä rukoili häneltä anteeksi antoa. "Jumalani! Sinä se olitkin, veljeni Kasperi! Luulin sinua oudoksi, köyhäksi muukalaiseksi, ja pyydän sinulta anteeksi erehdykseni", sanoi Anni liikutettuna. "Köyhääkin köyhempi, muukalaistakin muukalaisempi, kurjaakin kurjempi on onneton veljesi, rakas sisareni."
Päivän Sana
Muut Etsivät