Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Minä sanoin: "kyllä, sitäkin tahtoisin". "Ja yhden shillingin taikka niin korppuihin, ja yhden hedelmiin, kuinka?" lausui Steerforth. "Kuuleppa, pikku Copperfield, sinä käyt reippaasti asiaan käsiksi!" Minä hymyilin, koska hän hymyili, mutta olin myöskin vähän levoton sydämessäni. "Hyvä!" lausui Steerforth. "Meidän täytyy saada niitä riittämään niin pitkälle, kuin mahdollista; siinä kaikki.
Ja kuuleppa, Rietrikki, et saa tappelu-tannerta jättää, ennenkuin olen enemmän ehtinyt kanssasi puhella. Ymmärrätkös sitä? Vanhempasi tahdon myös nähdä. Ja nyt, Jumalan nimeen! hyvästi!"
Hans Nilsen katsoa tuijotti tuohon lapseen, joka suoraan tunnusti rakkautensa elämässä ja kuolemassa, niin ylevänä, häntä niin paljoa puhtaampana. "Kuuleppa, hyvä Hans", sanoi Henriette ja laski tuttavasti kätensä hänen olkapäilleen, "sinä olet aina ollut hyvä minua kohtaan ja olet aina ollut hyvä ihminen.
"Kuuleppa, Valtteri, minun neuvoani: kehu toisten vähemmin, niin saat enemmän toimeen," lohdutteli Joonas. "Ethän sinä mikään pelkuri ole?" "Minäkö pelkuri! Saatpa nähdä, Joonas, kuin karhu joskus tulee vastaamme. Minä, näet, ... mieluummin tappelen karhujen kanssa." "Vai niin, joko taas!" nauroi Joonas. "Valtteri parka, muista se, että ainoastaan pelkurit kerskaavat!
Tyyni pakkasaamu oli raikea ja läpäisewä. Rekien rotina ja kaikenlainen touhu matkustajain kesken waikutti sen, ettei heidän keskensä pientä puhetta kuultu. Sentähden koetti itsekukin reestä rekeen, kuormasta kuormaan sanoa sanottawansa niin korkealla äänenpainolla, että se kuuluisi koko matkueen yli, ja sittenkin pelkäsiwät he, ettei se kuuluisi mihinkään. "Kuuleppa, Risto...! Katsopas!
"Kuuleppa nyt, Taavi", hän huudahti, "nämä ovat minun hommiani ja sinä olet vieras. Totta tosiaan, minun melkein on mieleni paha siitä, kun otin sinut kanssani. Istu nyt vaan siinä, johon sinut on asetettu, ja tee, niinkuin minä käsken, taikka en huoli sinua kanssani toista kertaa."
Tästä nousee isäni huoneesen ilo suuri, ja minäkin olen pelastettu sillä samalla. SAKERI. Mutta kuuleppa, mun sisareni poika, tänä päivänähän pitäisi vietettämän jälkihäitäs? IIVARI. Jaa peijakas! Mutta miksi seisot tässä? ESKO. Ettäs sanot. Mutta minua on kohdannut kova vastoinkäyminen.
Minä kumoon vaalin mitättömäksi." Nämäpä sanat vaikuttivat Koposessa. Silmät kirkastuivat, selkä oikastui, kädet kävivät taskuihin ja paikalla oli hän sama veitikka kun ennenkin. "Olisiko mahdollista?" lausui hän iloisesti. "Epäilemättä, velikulta! Kuuleppa miten on asia.
Kuuleppa, Anni, kiittäkööt soitto-teostani kuinka paljon hyvänsä, minä kuitenkin itse tiedän, että se saattaisi olla peräti toisenlainen. Näetkös, minä en itseäni kiitä, mutta sen rohkenen sanoa, että minä käsitän soitantoa siinä kuin kuulenkin, ja kun osaa musiikia oikein kuulella, niinkuin kuulla pitää, se on jotakin se". Anni katseli häntä kummistunein silmin.
"Kuuleppa, Yrjö, minulla olisi vähän asiaa..." Sandbergin Ville se siinä ovella seisoi palttoo päällä ... hänkin oli niitä saman puolen keltanokkia. "No! sanohan asiasi!" Ei haluttanut Yrjöä ensinkään nyt paikaltaan hievahtaa. "Tulehan tänne ... tänne porstuaan, täällä on muitakin ja meillä olisi asiata sinullekin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät