United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
HEISKANEN. Miten paljo sillä Aatamilla sitten on omaisuutta? TOIVOLA. No kyllä sitä on, koko suuri Aholan talo kiluinensa, kaluinensa. 20,000 siitä hiljakkoin puhdasta rahaa maksoi. HEISKANEN, Sepä hyvä; sittenpähän jaksaa köyhemmänkin emännän elättää. Ei se meidän Liina saakkaan kun 5,000 nyt aluksi. AATAMI. Mutta leikkiähän se isäntä nyt laskee. Saa kai se Liina nyt ainakin 10,000?
Jokos sitä nyt suututtiin? Muutoinhan minä vaan sanoa pöläytin..." "Ei, no, mitäs tässä todellakaan..." "Olkaa tuossa nyt jo ... leikkiähän se oli, kuulittenhan! Ota nyt puoli neljättä; eihän sinusta muutoin pääse." "Neljä olisi pitänyt ottaa, mutta minä pöllö kiiruhdin liiaksi", jupisi vouti.
Narrinako minua pidät? Jospa ymmärtäisin mistä syystä hän sen tekee, sillä onhan hän kuitenkin Selma, tuo jumalinen, helläsydämminen tyttö. Mutta ei! Se ei sittenkään voi mahdollista olla. Hänen omasta suustaan tahdon sen kuulla. Nytkö? En! Nyt en voi. XIV:s KOHTAUS. Hän ei siis olisi kestänyt koetusta. Hän ei rakastaisikaan minua. Mutta julmaa leikkiähän se olikin.
"Lienetpä oikein väsyksissä, ettet jaksa tanssiakaan", sanoi emäntä, kun Amrei, lahjan saatuaan, otti jäähyväisiä. Amrei vastasi: "Väsyksissäkö? Leikkiähän tämä vaan oli. Ja uskokaa, että nyt tuntuu oloni paremmalta, kun jo jotakin olen tänään saanut toimeen.
Herra Wirsén joutui apuun: "Vedon ehtoihin kuului, että Malmfelt sai tehdä liiton vaikkapa paholaisen kanssa. Jos hän on tyytynyt inhimillisiin keinoihin ja käyttänyt apunaan ystäväämme, tohtori Pohjamoa, niin hän on ollut siihen täysin oikeutettu." "Leikkiähän minä tässä laskinkin! Mutta en ole täysin vakuutettu siitä, että kokeiluni ovat vielä likimainkaan heidän tiedossaan."
Hyi, Eero, sinäkö se olitkin, sinä häijy, ilkeä poika! EERO. Ethän suutu sentään, Elli kulta? ELLI. Suutun kyllä, ja suutun ijäksi päivää. Aika mies suutelee täysikasvuista tyttöä. Onko tuo enää laitaa! EERO. Elli, armas Elli, leikkiähän se vaan oli. Vaivaista leikkiä. Pilkan tekoa. EERO. No, Elli, kuka nyt tyhjänpäiväistä asiaa noin pahakseen panee. Näytä jo kasvojasi vähäisen.
Minä olen ollut aina vähän kivuloinen ja pojat eivät ymmärrä isännyydestä vielä mitään, mutta kun minä saan tuommoisen vävypojan avukseni.» Hän sipristi silmälaudoillaan, ikäänkuin sisimpien ajatustensa rihmat muilta piiloon leikaten. »Vai mitäs Karoliina tuumii?» »Tietysti, tietysti ... leikkiähän minä vaan. Kotivävykös siitä Juhasta sitten tulee?» »Niin on ajateltu», iski Keskitalo silmää.
Eihän hän vain liene vaihdokkaasta suuttunut; leikkiähän se oli ja olenhan minä häntä niin usein vaihdokkaaksi sanonut. Ei kuulu", sanoi tyttö avaten ovea, "pois hän meni, poikaparka, ennenkuin ennätin saada selville, mikä häntä vaivasi, vaan sairas hän oli varmaankin. Senhän näki jo päältäkin. Tämähän on perin hullua, enkä minä ymmärrä tästä mitään". Loviisa peitti kasvonsa käsillään.
Mutta kun kerroin hänelle, että olin tulemassa äidiksi, ja pyysin, että mentäisiin vihille, nauroi hän minulle vasten naamaa ja kysyi, sopiko sellainen hänen laiselleen, hienolle herralle. Leikkiähän hän vain oli puhunut. Minä olin ensin tulla hulluksi, mutta sitte kun siitä selvisin, olin sellaisella kohdalla, ettei aivoihini eikä sydämeeni mahtunut muuta kuin kaksi asiaa.