Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Sillä kuulin äänen kuin kaikkien aurinkokuntien ukkonen olisi jyrähtänyt pääni päällä: Vain täydellisille voi Hän ilmoittaa itsensä täydellisenä. Se oli totuus, joka musersi minut niinkuin suuri kallio heikon heinänkorren musertaa. En ymmärrä, kuinka elän vielä. Mutta se mahtaa johtua tavallista paatuneemmasta ja itsepintaisemmasta henkisestä olemuksestani. Palasi järki päähäni, ajatus aivoihini.
Hänen tähtensä voisin kestää kaikki, vaikka olisikin hän sellaisessa tilassa kuin tuo onneton jalkojeni juurella. Kauhistuttava ajatus välähti aivoihini: mitä jos tuo olisi Fredrik? Kokosin kaiken rohkeuteni ja tarkastin vielä kerran tuota hirveästi haavoitettua: Ei, se ei ollut hän. Pitkä tunti loppui vihdoinkin.
Aivoihini välähti äkkiä ajatus, että olisi ehkä viisasta tehdä hänet uskotukseni; minä kutsuin hänet oitis luokseni ja kerroin peittelemättä, mitä noita-akka neljä päivää sitten oli puhunut. Silmiään rävähyttämättä hän tarkimmalla huomiolla kuunteli joka sanaa ja näkyi selvään olevan mielissään, vaikka samalla nähtävästi säikähtyi.
Mutta kun kerroin hänelle, että olin tulemassa äidiksi, ja pyysin, että mentäisiin vihille, nauroi hän minulle vasten naamaa ja kysyi, sopiko sellainen hänen laiselleen, hienolle herralle. Leikkiähän hän vain oli puhunut. Minä olin ensin tulla hulluksi, mutta sitte kun siitä selvisin, olin sellaisella kohdalla, ettei aivoihini eikä sydämeeni mahtunut muuta kuin kaksi asiaa.
Aavekuva oli poltettu aivoihini; jos nukuin hetkisen, herätti minut heti sama näky: lumi, joka tupruaa lahdella, yksinäinen nainen, joka siellä taistelee ... minä näen sen vielä nytkin ... olen sen aina näkevä ... elämän loppuun saakka ... ah Ester... Ester ... etkö sinä voi minua auttaa, sinä, joka herätit minussa omantunnontuskan ... sinä, jonka puhtaus sai minut näkemään, kuinka tahrattu olen..."
"Eikö?" kysyi hän levottomasti hengähtäen, surullisen näköiset silmät säihkyen ilosta. "Liekki on syttynyt aivoihini minä olen kauan sitä tuntenut, mutta aina kukistanut sen; vaan tänään, kuullessani valitushuutonne ja nähdessäni veren juoksevan kalpeitten kasvojenne yli, en sitä enää voinut." Hän nousi, astui äkkiä kerran huoneen yli edestakaisin, ikään kuin valloittaisi se näkö hänet tykkönään.
Minä olin päättänyt karata lähteä tavalla tai toisella maalle ainoan sukulaisen luo, joka minulla oli mailmassa, ja tädilleni Miss Betsey'lle kertoa elämäni. Minä olen jo maininnut, etten tiedä, kuinka tämä hurja tuuma osasi aivoihini. Mutta sinne kerran tultuansa, pysyi se siellä ja jäykistyi semmoiseksi aikomukseksi, ettei minulla koskaan eläessäni ole ollut sen lujempaa.
Kiinni hänet pankaa! Herra, Parahin tyttärenne LEAR. Pelastust' eikö? Vangiks? Haa! Voi mua! Täys onnen narri! Kohdelkaa mua hyvin; Ma lunnait' annan. Haavureita tuokaa: Sain aivoihini iskun. RITARI. Kaikki saatte. LEAR. Apua eikö? Yksin aivan? Oi, tää voi suolaks ihan miehen muuttaa Ja silmät ruiskukannuiks, joilla syksyn Pölyä kastellahan. RITARI. Hyvä herra,
"Henki voi pysytellä nuorena, mutta ei voi pitää toisia nuorina. "Olen yrittänyt mahdotonta. "Mutta mahdollisuuden saavuttaminenhan on tavallista. "Ja jos särjetyn Caesarini marmoripäästä taas siirtyisi aivoihini ajatus tästä taistelusta panssaroituna kuten Atene Zeus-jumalan päästä niin taistelisin sen vielä kerran.
Eikö se ole kauheaa, että tämmöisiä päähänpistoja alkoi jo ilmestyä aivoihini. Ja minä olin arvannut oikein. Petteri oli kaupassa. En ollut häntä huomaavinanikaan, vaan kiirehdin muka ostamaan. Puotilainen riensi hattu kourassa minua palvelemaan, kysyen pää kallellaan kumarassa, makeasti: "Mitäs saisi neiti Lassilalle olla?"
Päivän Sana
Muut Etsivät