United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa sen ruumis jäykistyi ja sitten se rytinällä hyökkäsi mustikkapensaitten kautta kohti sitä paikkaa, missä kamala raato venyi verissään. Karhu kulki sen ympäri kahdesti, kuono ilmassa ja taas maatakin sivuten. Sitten se poistui siitä hitaasti takaperin alamäkeen, tuijottaen siihen silmillään ikäänkuin odottaen, että se nousisi ylös ja seuraisi häntä.
Mieleni jäykistyi sitä kysymystä tehdessä ja sen Agnes huomasi, sillä hän kääntyi äkkiä päin, katsoi minuun ensin kummastuneena, sitten nauroi. Ei, mutta Liisi, sinä olet kuin oletkin mustasukkainen. Jopa sitä epäilinkin eilen. Ah, mitähän ajatuksia tuossa sinun pikku päässäsi kumminkin lienee liikkunut näinä päivinä? Minua huvittaisi tietää. Liisi kulta, kerropas suottakin
Minä olin päättänyt karata lähteä tavalla tai toisella maalle ainoan sukulaisen luo, joka minulla oli mailmassa, ja tädilleni Miss Betsey'lle kertoa elämäni. Minä olen jo maininnut, etten tiedä, kuinka tämä hurja tuuma osasi aivoihini. Mutta sinne kerran tultuansa, pysyi se siellä ja jäykistyi semmoiseksi aikomukseksi, ettei minulla koskaan eläessäni ole ollut sen lujempaa.
Siellä ahdisti ja painoi, jäykistyi ja puuttui. Niin raskaaksi koko olento kävi ja elottomaksi kuin kivi. Kotona oli vieraita vielä. Ikkunoista loisti tuli ja salista kuului soittoa ja naurua ja puheen hälinää. Roller meni etehisestä hiljaa omaan kammariinsa, riisui ja laskeusi vuoteelle. Hän tahtoi nukkua pois kaikesta. Mutta silloin vasta ilo yleni viereisessä salissa.
Neljäntoista päivän perästä soutivat isä ja poika tyynellä säällä lahden yli morsiamen kotiin puhumaan häistä. "Teljo niin pyörii allani", sanoi poika ja nousi samassa sitä korjaamaan. Silloin lauta, jolla hän seisoi, luiskahti alta, poika levitti kätensä, kiljahti ja suistui veteen. "Tartu airoon!" huusi isä, nousi ja ojensi airon. Mutta poika, ojennettuaan pari kertaa käsiänsä, jäykistyi.
»Oi Kyllikki, Kyllikki, jos sinä tietäisit!» huusi nuorukainen tuskissaan ja tempasi hänen molemmat kätensä. Mutta sitte hän taas ikäänkuin jäykistyi. »Ja jos minä sinuun ja itseeni nähden joskus uskaltaisinkin mutta siinä on vielä joku kolmaskin!» »Pelkäisitkö sinä häntä?» kysyi tyttö terävästi, katsoen häntä suoraan silmiin. »En pelkäisi, mutta jos hän ajaisi minut pilkaten ulos?»
Ja vähitellen jäykistyi hänen mielensä kokonaan jonkinmoiseen nöyrään hämmästykseen siitä, että ulkonaisten suhteiden niin kokonaan muuttuessa, hän kuitenkin oli saattanut yhä edelleen pysyä samana, että se todellakin oli hän, joka näin julmasti riistettiin entisestä elämästään ja tuomittiin viettämään vuosikausia, ehkäpä koko loppu-ikänsä tässä luolassa, ilman mitään harrastuksia, ilman tointa, sivistymättömien työmiesten ja, mikä vielä pahempi, puoleksi sivistyneen seurapiirin keskuudessa, joka kuitenkin tahtoisi olla hänen vertaisensa ja joka tulisi vaivaamaan häntä juoruillaan, kateudellaan ja uteliaisuudellaan.
Heittää ja kiemurteluttaa kuin käärmettä ... niinkuin hänen isäänsäkin. Heittikö sitäkin kuin käärmettä? Ja sitten jäykistyi kuin olisi kuollut. Kun olisi joku, joka sen poloisen siitä päästäisi. Yhä sekavammin vaeltelivat Joukon ajatukset.
Häntä seurasivat kohta muutamat muut, ja vihdoin nousivat kaikki sijoiltansa, joten aivan odottamatta saatiin kauan hankittu tilaisuus yleiseen mielenosotukseen Edvardia vastaan. Edvard jäykistyi uhkamieliseen asentoonsa, käsivarret ristissä rinnan yli, ja näki tyyneesti kuinka koko seura vähitellen hajaantui verannalta vaan siksi, ettei hän ottanut ensin poistuakseen.
Seuraavana iltana kaikki askareet olivat tulleet tehdyiksi; "kaniinit" apiloineen ja porkkanoineen olivat olleet ja menneet; ja Kirsti ja Miranda juuri istuivat illallispöytään, kun Taavi astui sisään. Hänellä oli mukanaan ruskeaan säkkiin kiedottu mytty, ja tällä kertaa hänellä oli rihlakin matkassa. Kirstin tervehdys oli peittelemättömän innostunut, mutta Miranda näki rihlan ja jäykistyi.