Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kuitenkin, kaikitenkin, niin mieltäkiinnittäviä kuin nuo päivän polttavat kysymykset olivatkin, herätti myös se, mitä Edvard oli sanonut, uteliaisuutta, niin että herrojen keskustellessa passiivisesta vastarinnasta ja »vapaista sanoista» muutamat siirtyivät kaikessa hiljaisuudessa lähemmäksi Edvardia ja rupesivat tosin vaan puoliääneen väittelemään hänen kanssansa maa-asioista.
Se on kyllä ikävää puuttui nyt jo rovastikin tähän nurkkakeskusteluun, yksi niistä, jotka aikoinaan sotaherran kehotuksesta olivat turhaan koettaneet parantaa Edvardia. Se on kyllä ikävää, mutta toiselta puolen omistusoikeuden pyhyys Edvard ei antanut hänen lopettaa. Mikä oikeus kellään on siihen maahan, jota toinen viljelee? Anastuksen oikeus ainoastaan.
Hän käveli rauhattomasti korvan aikaa kamarinsa laattialla sanaakaan sanomatta edestakaisin, väliin luoden katseen maantielle. Väliin hän juoksi ulos ja taasen sisälle. Hänen kasvonsa osoittivat sydämessään riehuvaa kovaa taisteloa, vaan kohta olisi se loppuva. Silmänräpäykset olivatkin todella Klaaralle kalliit. Hän, näet, odotti Edvardia, vaan turhaan. Siinä syy hänen rauhattomuuteensa.
"Ken tuo puiden varjossa tännepäin hiljaa hiipivä henkilö lienee?" kuiskutti Klaara Edvardin korvaan samalla, kun hän vetäytyi likemmäksi Edvardia. "Missä? En minä näe mitään." "Katso tarkasti. Ensin suoraan noiden kahden koivun välistä ja sitte vasemmanpuolisen petäjän syrjään, maantieltä noin neljä- tahi viisikymmentä kyynärää." "Silmäsi eksyttävät sinua.
Sinä ilmoitat nyt voivasi täyttää lupauksesi, vaan et ilmoita milloin tänne tulet. Noh, yhdentekevä! Ei sen pahempi, jos et tulekaan, vaan rakkauteni rakkauteni miten se on jäähdytettävä? Luullakseni yksinkertaisesti: minä halveksin Edvardia ja teeskentelen rakastavani pehtoori Julle Liljaa. Se on päätetty. Julle Lilja on varakas ja voipi paikalla viedä minut vaimonansa omaan, rikkaasen kotiinsa."
Maanviljelysneuvos olisi myöskin lähtenyt, mutta hänkin oli huomannut ilmeen Martan silmissä, vaikka käsittänyt sen toisella tavalla. Oli käsittänyt, että Martta rukoili häntä ja että siis hänen ainoa isällinen tehtävänsä oli lempeydellä puhutella Edvardia ja saada hänet vielä sittenkin järkiinsä.
Tee niinkuin Lilli sanoi: nouse ja paiskaa hansikas vasten hänen kasvojansa! Nyt tuli niiden kahden vävyn viereen vielä kaksi muuta vävyä ja alkoivat sanoa: Hänet pitäisi saada nukkumaan. Toinen sanoi: Hänet pitäisi ajaa ulos. Toimittakaa ensin Martta pois täältä, ettei hän näe. Ja vävyt rupesivat lähestymään joka puolelta Edvardia, joka yhä jatkoi raivokasta pahettansa.
Se tahtoo sanoa alotti yksi kartanon vävyistä, pankkiherra, jolla oli hyvin lyhyiksi leikatut vaaleat viikset, herra maisteri tarkottaa Rauhalahden metsiä? Tämä vävy teititteli Edvardia, koska ei lainkaan tunnustanut häntä Martan sulhaseksi. Edvard vastasi: Tarkotan sellaista maata, jota voisi viljellä, mutta jota kartano ei viljele, ja siten estää muita viljelemästä. Se on vääryyttä!
Kun se päivän valtiollista asemaa koskeva kysymys, josta herrat olivat keskustelleet ennen Edvardin tuloa, oli ollut hyvin mieltäkiinnittävä, niin pankkiherra, nolatakseen Edvardia ja vastaamatta hänelle enää sanaakaan, rupesi äänettömyyden perästä hyvin rauhallisesti jatkamaan keskeytynyttä esitystään 1772 vuoden hallitusmuodosta.
Häntä seurasivat kohta muutamat muut, ja vihdoin nousivat kaikki sijoiltansa, joten aivan odottamatta saatiin kauan hankittu tilaisuus yleiseen mielenosotukseen Edvardia vastaan. Edvard jäykistyi uhkamieliseen asentoonsa, käsivarret ristissä rinnan yli, ja näki tyyneesti kuinka koko seura vähitellen hajaantui verannalta vaan siksi, ettei hän ottanut ensin poistuakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät