United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Makkonen taas toisti, että vieraat miehet valallansa vahvistavat viimeksimainitun oikeuden. Ja Sivelin ja Könnilä sanoivat olleensa varmat että vekselinkin nimikirjoitus oli oikea. "Ja semmoisen hirveän summan annoitte!" ihmetteli Timo. Pankkiherra kohautti olkapäitään. "Kun kerran nimet todistettiin oikeiksi, niin mikäs vaara siinä oli. Onhan teillä ja Könnilällä isot talletukset pankissa".
Kun se päivän valtiollista asemaa koskeva kysymys, josta herrat olivat keskustelleet ennen Edvardin tuloa, oli ollut hyvin mieltäkiinnittävä, niin pankkiherra, nolatakseen Edvardia ja vastaamatta hänelle enää sanaakaan, rupesi äänettömyyden perästä hyvin rauhallisesti jatkamaan keskeytynyttä esitystään 1772 vuoden hallitusmuodosta.
Uusi isku. Ja nyt voitti vesi tulen Lydian silmissä; hän purskahti itkuun, kiirehti kamariinsa ja löi oven kiinni. "Ai, ai, tämä sanoma taisi kovin koskea, ja tulla liian äkisti", sanoi pankkiherra surkutellen. "Hän olisi kumminkin kohta saanut sen kuulla", vastasi Könnilä. Sitten kyselivät he Evalta vielä yhtä ja toista sekä menivät sitten hekin Hannulaan. Hannulassa oli taas neuvon-pito.
"Ei, pois nyt tuon varkaan ja väärentäjän jälkeen!" virkkoi pankkiherra ja meni ulos; häntä seurasi Könnilä ja Makkonen, joka oli niinhyvin harmistunut kuin huolestunutkin melkein varmasta vahingostaan. "Ja minä matkalle", sanoi Timo. "Kyllin kauvan jo olen tullut viivytetyksi. "Ja minä Annaa tiedustelemaan, olisiko hän Emman luona", sanoi Sivelin itsekseen.
Taas tuli äänettömyys, jonka kuluessa kaikki koettivat tajunnassaan sulattaa Edvardin uutta väitettä. Mutta pankkiherra sulatti sen ensimäiseksi. Hän nähtiin nyt nousevan ylös ja sanomatta mitään rupeavan tekemään lähtöä verannalta.
Se tahtoo sanoa alotti yksi kartanon vävyistä, pankkiherra, jolla oli hyvin lyhyiksi leikatut vaaleat viikset, herra maisteri tarkottaa Rauhalahden metsiä? Tämä vävy teititteli Edvardia, koska ei lainkaan tunnustanut häntä Martan sulhaseksi. Edvard vastasi: Tarkotan sellaista maata, jota voisi viljellä, mutta jota kartano ei viljele, ja siten estää muita viljelemästä. Se on vääryyttä!
Vai olisiko tuo lurjus Kokka niin läpiliipattu, että vartavasten valitsi tuommoista pergamenttia, tehdäksensä tämän keinon vaikeaksi". Pankkiherra vuorostansa tarkasteli nimikirjoitukset akkunaa vastaan. "Aah!" huudahti äkkiä rovasti ja löi kämmenellä otsaansa. "Pergamenttia sanoitte äsken. Antakaahan Makkosen kirja tänne!"
Tuntui niin omituiselta ajatella, että hän kaikkien noiden silmissä yhä edelleen oli nuori, lahjakas pankkiherra, jota eräänlainen sädekehä ympäröi, sentähden että hän niin nuorella ijällä oli kohonnut niin vaikuttavaan asemaan. Hän, joka ei enää ollut mitään, jolle tuo kaikki ei enää merkinnyt mitään, senjälkeen kuin hän oli nähnyt onnensa temppelien häämöttävän!
Näin syntyi kaksi erillään olevata, yht'aikaista keskustelua. Ja vaikka pankkiherra koetti yhä loisteliaammalla puhetaidolla ja ääntänsä yhä korottaen saada nurkkakeskustelun tukahutetuksi, niin huomasi hän pian, että häntä kuunneltiin ainoastaan puolella korvalla, ja puolella koetettiin seurata mitä verannan toisessa päässä puhuttiin.