United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
ALFRED, Niinpä, niin, kuka sen tietää voi, mitä naiset päissänsä säilyttävät... Mene nyt noutamaan pullo Madeiraa, appini juopi sitä mielellään lasillisen aamiaispöydässä. Hänen kumminkin on sanominen se! Eiköhän hän vielä olisi pukineissaan? Aah, tuossa on hän? Kolmas kohtaus. Alfred. Emma. EMMA. Hyvää huomenta, ukkoseni! Hyvä Emmani! EMMA. Kuinka olet nukkunut, ystäväni?
Mitähän kaloja näistä vesistä saa taimenia vai haukia?» »Hä ääh?» Line 398 Short line 53? »Kysyn vain, saako täältä taimenia vai haukia ehkä siikoja?» »Niin, järvestäkö?» »Niin, näistä vesistä.» »Vai niin» mies raapi korvallistaan; »onko herra ehkä asianajaja?» »Olen kyllä.» »Vai niin, no, sitähän minä arvelinkin ... niinpä niin.» »Ehk'ei täältä saakaan kaloja?»
GRANSKOG: Paljon jälkeen, naimisissakin. KERTTU: Te valehtelette! GRANSKOG: Minulla on kirjeitä. KERTTU: Näyttäkää ne! GRANSKOG: Luvatkaa minulle KERTTU: Näyttäkää ne! GRANSKOG: Ne eivät ole minulla täällä. KERTTU: Aah! GRANSKOG: Mutta minä voin hankkia ne teille huomiseksi. Saanko tavata teitä konserttinne jälkeen? Saanko? KERTTU: Saatte. Mutta Jumala varjelkoon teitä, jos te valehtelette.
Ja sitäpaitsi: kerran meidän kumminkin on eroominen. Sinua elämä jo vaivaa, enemmän kuin huvittaa. Suora hyvätyö se olisi sinulle. Ei ole mitään syytä, ei mitään syytä minun viivytellä. Mutta ah! minä olen voimaton. En voi itse ratkaista. Alanko jo todella vanheta pois elämästä! Ennenkuin olen saavuttanut ! Aah, sydämmeni, sydämmeni!
Hänelle, juuri hänelle minä sinut panttaan, kaunis pikku sormus! Tiedän, että häntä harmittaa, kun sinua ei hänen talossaan kokonaan panna likoon! Aah Paul Werner. Just. Katsohan, Werner! hyvää päivää, Werner! tervetuloa kaupunkiin! Kirottu kylä! En millään ilveellä tahdo siihen tottua jälleen. Hauskaa, lapset, hauskaa; minä tuon uutta rahaa! Missä majuri on? Eikö hän tullut vastaasi?
"Ystävä parka ... ystävä parka", sanoi hän kyynelsilmin, "tyynny ... koeta rauhoittua ... rauhoittua... 'Jos rauhassa olisitte, niin teitä autettaisiin' ... se on ainoa neuvo, minkä voin sinulle antaa. Aah, tällaisina hetkinä nähdessään toisen tuskia, ei toinen ihminen kykene mihinkään.
Kuin oli syöty ja jälleen istuttiin sikarien ja viinin ääressä, sanoi Pietari puoleksi ujosti: »Kansanyhdistyksessä me tietysti olemme yksissä mielin vastustaneet Björnholtia ja Hamrea.» »Kansanyhdistyksessä mikä se on?» »No mutta, etkö sinä muista kansanyhdistystä, jonka sinä itse olet perustanut?» »Aah joutavia.» Pietari kävi tulipunaiseksi.
Sinä ihanana keväänä, jolloin minä näin sen kauniin unen uhrikivestä ja Mervan suvun suuresta valasta... TAAKANKANTAJA Nyökäyttää hiljaa: Aivan niin. URMAS Mutta siitä on jo pitkä aika! Tuskaisena: Nyt on toiset ajat, taatto! Kirot, kirot! Torjuu molemmin käsin ylöspäin: Etkö näe tuota kirojen kalliota? Nyt se putoo ... ah, ah, aah... Lyyhistyy istuimeen.
Huutaen ja voivotellen pakenen minä niitä kyykylläni lattialle, mutta hän komentaa ylhäältä katon rajasta: Nyt saa Miina tulla kylvettämään! Ensin jalkapohjiin, sitten hartioihin ... nyt selkään ... pohkeihin ... taas takaisin jalkapohjiin ... vielä vähän ... vielä vähän ... ääh! ... uh! Sillä lailla ... sillä lailla... Hankaa nyt!... Lyö nyt! Kovemmin! kovemmin! etkö sinä jaksa hutkia!
"Aah, kas niin, älkää nyt puhelko tuolla tavoin", vastasi tohtori, puoleksi leikillisesti, puoleksi kärsimättömästä; "miksi puhutte häviöstä, vaikka juuri alamme korjailla asioita?" Pariksi tunniksi jäi tohtori sairaansa luoksi, ja tarkasti hänen tilaansa niin huolellisesti, kuin sikäläiset olot sallivat.