Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kissat syövät ruohoa! URMAS Vähän levottomasti: Niin niin. TAAKANKANTAJA Yhä kiinteämmin: Kissat syövät ruohoa! URMAS Niin niin ... kyllä olen huomannut. TAAKANKANTAJA Kissat syövät ruohoa sähähtäen: tulee sade! Jää takanojoon vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin. Hätkähtää äkkiä, kuuntelee: Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat.
TAAKANKANTAJA Joka on muuten entisellään, paitsi taakassa entisen lisäksi molemmissa päissä riippuvat kahleenkappaleet ja laella pieni vetohihnoilla varustettu vene, läähättää hiljaa taakkansa alla, vilkasee hätäisesti ympäri huonetta, salaperäisen kiihkeästi: Siis tämä se on se paikka... Kas äänet, äänet!... Kääntyy Urmaaseen: Ja sinä olet Urmas? URMAS Minä... Onko asiata?
TAAKANKANTAJA Häntä kuulematta, sillanteen reunalla seisovaa Heljää osottaen: Ja tuo tuolla on Mertsi! URMAS Hätkähtää, vaihtaa silmäyksen Heljän kanssa: Ei Mertsi on kuollut. TAAKANKANTAJA Varjostaa kädellä silmiään, ihmetellen: Kuinkas minä väärin näin...? Vai on Mertsi kuollut ... nauraa outoa naurua. Astuu sitten Urmaan luo, kiivaan läähättävästi: Taakka, Urmas, taakka?
Sinulla sanotaan olevan niin paljon ... en ole ennen ennättänyt. Osottaa taakkaansa: Katsos: tunnethan sinä nämät...? Ah, painaa, painaa... URMAS Omituisesti liikutettuna: Niin ... taakkaa meillä on, mies-rukka... TAAKANKANTAJA Kiivaasti, outo palo silmissä: Urmas! Tarttuu hänen mekkonsa hihaan ja vetää kiireesti muutamia askeleita etualalle päin. Kiinteästi silmiin tuijottaen: Urmas!
TAAKANKANTAJA Keskeyttää äkkiä juontinsa, kuuntelee:
TAAKANKANTAJA Nyökäyttää, hymyilee: Eh-kä. URMAS Lämpimästi muistellen: Sinä kävit meillä ... ja äiti antoi sinulle ruokaa... Sinä istuit pankolla ... ja kerroit Mervan suvun muinaisista... Hivelee taas otsaansa: Olenko minä sinut joskus muulloinkin nähnyt? TAAKANKANTAJA Nyökäyttää: Eh-kä. URMAS Kuin haaveillen: Nyt minä muistan!
TAAKANKANTAJA Lähenee hiljaa, tiuvut vienosti soivat: Urmas! URMAS Kohottaa päätään, kuuntelee raukeaa takaisin: Väsyttää ... painaa... TAAKANKANTAJA Urmas! URMAS Liikuttelee silmäluomiaan, mutta jaksaa ainoastaan hiukan raottaa. Kauhistuneena, käsillään torjuen: Pois, pois! Mitä sinä tahdot? On paremmin tuntevinaan: Sinäkö se oletkin...? Hivelee otsaansa: Olenhan minä sinut jossain nähnyt?
TAAKANKANTAJA Käy istuimen taa ja sivelee lempeästi hymyillen hiljaa hänen tuskan-helmeilevää otsaansa. URMAS Hengittää syvään, hymyilee: Nyt on niin hyvä ... niin hyvä... TAAKANKANTAJA Poistuu hiljaa takaperin, nyökäyttää päätään, tiuvut vienosti soivat: Olet väsynyt, Urmas. Näe hyviä unia! Viittaa kädellään: Rauha! Katoo. URMAS Hymyilee unissaan, kasvoilla vilkas jännitys: Katsokaa, katsokaa!
Sinä ihanana keväänä, jolloin minä näin sen kauniin unen uhrikivestä ja Mervan suvun suuresta valasta... TAAKANKANTAJA Nyökäyttää hiljaa: Aivan niin. URMAS Mutta siitä on jo pitkä aika! Tuskaisena: Nyt on toiset ajat, taatto! Kirot, kirot! Torjuu molemmin käsin ylöspäin: Etkö näe tuota kirojen kalliota? Nyt se putoo ... ah, ah, aah... Lyyhistyy istuimeen.
TAAKANKANTAJA Läähättäen, värjyvän kuiskaavasti: Taakankantaja! Ihmisten auttaja! Mikäs emäntää painaa? Nauraa outoa, äänetöntä, ihmishengen yöpuolen mailla harhailevaa naurua. IS
Päivän Sana
Muut Etsivät