Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Tuhat noista tutkelmata kertoella voinen. Toki nyt on tarinamme aihe aivan toinen. Kaiu ei nyt kanteleet, ei soita sodan torvet, kuuluu tiuvut, kulkuset, kun kuurassa on korvet. Vaan kun vettä soudetaan, niin maalipurret seilaa, salmet tyynnä soiluvat ja mamselit ne peilaa. Rahaa on kuin ruumenta ja ruokaa niinkuin puuta, ruoan väliin kastetahan kaulaa sekä suuta.
Niinkuin jään yli aaveiden tiuvut menneiden muistelot helkkää. Tieteet ja taiteet, helyä, korua, aurinko-pölyä pelkkää! Niinkuin tuhanten askelten arpi elämän jäljet syöpyy. Aamun sankarit sairaina, hiljaa tomuhun, tuhkahan yöpyy.... Kannella yön on kumea jyrinä, kohtalon neitojen värttinän hyrinä.
Hepo juoksee, tiuvut soipi, kulkuset kilahtelee. Kaukana rinteillä metsäisillä jo kiteet kimaltelee. Anja silmänsä aukaisee. »Mikä loistaa mun silmäterään? Miksi niin minun sielussani kultaiset kuvat herää?» »Päivällä vaan on hopeat ja kullat vaan on kuilla. Eihän se ole kuin aamun koitto mun orhini vemmelpuilla, orhini yksi-öisen tään, jolla yhden yön ma ajan.
Siirtyy silloin muudan seinäverho, siihen Irjan hahmo piirtyy kaunis niinkuin kultaperho, jok' ei kehrää, tee ei työtä; kysyy: »Oonko kyllin soma? Jos en, sanon hyvää yötä!» Hymyy Hurtta: »Oothan oma.» Vaan ei ketään kuulu. Soivat silloin tiuvut heljät tieltä, on kuin korskuis orhit oivat: varmaan saapuu vallat sieltä!
Milloin oli hänellä tiuvut saappaittensa nauhoissa, milloin kulkunen koiran kaulassa, kun hän taloon tuli. Milloin hän laittoi karusellin jäälle, jossa kylän piiat ja renkipojat olivat pyöriä hulluiksi itsensä, milloin rakensi hän taas 'merta ja maata kulkevan laivan', asettaen jalakset veneensä alle. Olipa hän kerran rakentanut puusta oikean polkupyöränkin.
On ilma vallattu ja radat raattu, on vesi viitottu ja auki maa, kaikk' esteet eestä ihmisheimon kaattu, ett' yhteen kaupungit ja kansat saa, kas, kuinka tuolla haahdet merta halkoo, tääll' autot ajaa, vaunut vilisee, käy kauppa täällä, tuolla tanssii talkoo, reet kilvan kiitää, tiuvut kilisee mut missä, missä on onni?
Kissat syövät ruohoa! URMAS Vähän levottomasti: Niin niin. TAAKANKANTAJA Yhä kiinteämmin: Kissat syövät ruohoa! URMAS Niin niin ... kyllä olen huomannut. TAAKANKANTAJA Kissat syövät ruohoa sähähtäen: tulee sade! Jää takanojoon vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin. Hätkähtää äkkiä, kuuntelee: Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat.
Siellä kaksin kanssa Pirkon asuu, kuulee tiuvut talvitiellä; tukka kasvaa, parta kasuu. Kovan myös on saanut koston Haerkepaeus, Hurtan appi, syypää koko kansan-noston: saip' on silmin nähdä pappi, kuinka vietiin Venäjälle Hovin valju vaimorukka kanssa lasten pienten; hälle jäi vaan musta muiston kukka.
Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, kaatoi kannuhun olutta, lausui tuolla lausehella: "On eloa, on iloa, oisi kyllin kystä meillä, yksi on suru sydämen: Tuoni ankara tulevi, Kuolo kaikki korjannevi." Senp' on sai sanoneheksi, kuului tiuvut talvitieltä, kulkuset kujan periltä; kuunteli isäntä itse, vaikenivat valta-luojat.
TAAKANKANTAJA Lähenee hiljaa, tiuvut vienosti soivat: Urmas! URMAS Kohottaa päätään, kuuntelee raukeaa takaisin: Väsyttää ... painaa... TAAKANKANTAJA Urmas! URMAS Liikuttelee silmäluomiaan, mutta jaksaa ainoastaan hiukan raottaa. Kauhistuneena, käsillään torjuen: Pois, pois! Mitä sinä tahdot? On paremmin tuntevinaan: Sinäkö se oletkin...? Hivelee otsaansa: Olenhan minä sinut jossain nähnyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät