Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Nälän näillä poistettua, Halun häättyä munilla, Mieli läikkyi lainehina Tuumissa tulevan aian: Kunne kummalle menisi, Mihin puuttua pitäisi? Ei tieä tulinen sielu, Kulle laskisi laulle. Kyllä poies poikkeaisi, Pian lähtisi pakohon, Ellei eessä silmiensä Armas äitinsä olisi: Senp' on murhe murtaneisi, Huoli särkisi syämen, Jos ei viesti vierähtäisi, Saisi poiasta sanoma.
Käykämme ulos pihalle, ulos pellolle torahan, tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja, levitettihin pihalle senp' on päällä seistäksensä. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika!
Nytpä hän orpona saa kovat kärsiä vaill' isän turvaa, Astyanaks nimen senp' ovat suoneet iliolaiset, sill' olit yksin turva sa porttien, muurien ylhäin. Kaukana vanhemmista nyt luona akhaijien laivain syö madot maan sua, kons' olet kyllästyttänyt koirat maaten verhoa vailla, ja ois toki palttinat hienot, työt kutojattarien monet, kauniit, kattosi alla.
Hällepä neidon soi valioimman poiat akhaijein; kunnialahjan senp' Agamemnon valtias ryösti. Mieleen jäytävä jäi viha siitä; mut iliolaiset saivat akhaijit karkkoamaan peräkeulojen keskeen, saartivat umpeen tiet; jopa saapui hälle akhaijein vanhimmat monet tarjoamaan ani-loistavat lahjat.
Kukkia min katselevat, Senpä taivon enkeliä; Minkä mettä maistelevat, Senp' on autuus sielussansa. Vieläkö on urhoutta Suomalaisen suonissa? Saiko suku raikkautta, Saiko miehet miehuutta, Niinkuin oli isiemme Rinnan alla urhous: Armahalle Isänmaalle Kuolema tai vapaus! Katso, kuinka sankaruutta Sukusi vaan kuvailee! Muista vielä muinoisuutta, Siellä kuva loistelee!
Kun oli voie päälle pantu, nuot on katsehet vakaiset, murti se puolipyörryksihin, Väinämöisen väännyksihin: lyökse sinne, lyökse tänne, vaan ei löytänyt lepoa. Niin ukko kipuja kiisti, työnti tuosta tuskapäitä keskelle Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulalle kiviä kivistämähän, paasia pakottamahan. Tukun silkkiä sivalti, senpä leikkeli levyiksi, senp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli.
Pane paita palttinainen, liitä liinan-aivinainen, Hame verkainen vetäise, senp' on päälle silkkivyöhyt, sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset! Pääsi kääri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise, sormet kullansormuksihin, käet kullankäärylöihin!
Vieritti suruisen virren itsestänsä, itkustansa, kansasta perillä Pohjan, Turjan tuulisen suvusta, kuulla yössä yksinäisten, tähtien tähyäväisten, korven korkean, lumisen, korvan niitä korkeamman: "Mi minussa unohtamista, sen muistan alati heitä, kurjassa kiroamista, senp' on siunannen ijäti!
Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, kantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle. Kutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan, nuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat. Yks' on aino Ahti poika, senp' on heitti kutsumatta. Yhdeskolmatta runo
Helskyi nuolet siin', olat heilui, askelin vinhoin riensi hän vimmoissaan, kuin yö hän synkkänä kulki. Kauas laivoilt' istui hän sekä laski jo nuolen; joikui jous hopeainen, senp' oli kaamea raiku. Muuleja ensin kaasi ja nopsia koiria, noista itse jo ihmisihin pian käymään kärkevät nuolet käänsi, ja kuolinnuotiot siell' yhä leimusi taajaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät