Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tulin kummaksi kylähän, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekä nurkkihin puhina, Silmän isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin. Pantihin minä pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin.
Helskyi nuolet siin', olat heilui, askelin vinhoin riensi hän vimmoissaan, kuin yö hän synkkänä kulki. Kauas laivoilt' istui hän sekä laski jo nuolen; joikui jous hopeainen, senp' oli kaamea raiku. Muuleja ensin kaasi ja nopsia koiria, noista itse jo ihmisihin pian käymään kärkevät nuolet käänsi, ja kuolinnuotiot siell' yhä leimusi taajaan.
"Uskoin ennen ihmisihin, en nyt itke, en iloitse, ohi käyvät onnet heidän, onnettomuudetkin ohitse, tiedän kyllä kylmyyteni, en sitä sure, en kadu, se on voitto taisteloiden, tulos tappion tuhannen. "Tein ma kerran ihmisiä kaavahan oman kuvani, ottivat minun vikani, herjasivat herkintäni, tahdon tehdä toisen heimon, hiljaisen, varaväkevän, käyvän maata, merta pitkin kuin on kärsiväin hymyily.
Moisen koivun Suomen kunnahalle Agrikola kaatamatta jätti: Kirkon, kihlakunnan kukkaseksi, Josta toivon-käki kukkuaapi, Voiman-henki kokkolinnun lailla Innon-liekin iskee ihmisihin. Niin on koivahainen kunnahalla Suomen kansan onnen oksapuuna, Kaunisteena kaiken viljelyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät