Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Kööri: Uskossa toivokkaina Luotamme varmoin, varmoin armohon! Trio köörin kanssa: Sydämmen uskovan rauhoa ken järkyttää? Se antau Jumalaan ja Häneen taipuu, Ei vainen itseensä. Maailman onnet maahan jos vaipuu, Niin voima ylhäinen, tuo taivaan rauha jää. Kööri: Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi, Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon, Ja kiitostas maa soikohon, aina, ain' soikohon!
Sanokaa hartahimmat tervehdykset Mannille sekä Maissille ja älkää minua pahoin tuomitko, pyytää Junno.» »Veli parka!» lausui Manni, kun kirje oli luettu. »Aina sinua kovat onnet kohtaavat. Viaton hän on, siitä olen vakuutettu ja sen hänelle tahtoisin kirjoittaa, mutta se olisi turhaa. Missäpä kirjeeni hänen saavuttaisi?»
Hän soitti ja lauloi: "Missä Vesuvion vyöllä laavakallioita on, hätähuudot sieltä yöllä tunkee seudun lepohon. Siellä urhoin kostohuudot öiseen ilmaan kaikuvat. Siellä goottein onnet uudet kunniakkaast' loppuvat." "Niin, kunniakkaasti, rakkaani. "Sitä ei kohtalo eikä Narses saa meiltä riistetyksi.
Kolme mustalaista ma näin yönpidoss' ahteen alla, kun pyrin vaivalla eteenpäin hietikkö-kankahalla. Yksi istui varjossa puun, vingutti viulun-moista; soitteli säihkeessä illansuun kiihkeää lauleloista. Toinen piippu hampaissaan seurasi sauhua silmin, tyytyväisnä, kuin onnet maan kaikki ois löytänyt ilmin. Kolmas nukkua maiskottaa, puussa symbaali huiskii.
Kenties ovat ne yhtä sulosti hymyilleet jollekulle toisellekin kilpailijalle! Mutta missä saattanen toivoa löytäväni sinun perikuvasi? Kukapa tietää, mitkä vuoret, mikä valtakunta on meidän välillämme, mitkä kovat onnet kenties estävät minua löytämästä sinua?
Kun ei vain kukaan toinen tulisi ja veisi, minkä minä olen löytänyt ei, tulkoot kaikki, koko maailma, saatte kaikki, en tahdo itselleni mitään, sillä minulla on nyt yllin kyllin onnea loppuiäkseni, kun ammennan uudelleen entisen elämäni onnet. Tunnen yhtäkkiä voivani unohtaa kaiken.
Mitkä onnet, omaisuudet, Taikka tavarat hyvätkin, Sanoi vjelä vjekkahasti, Sinä, poikainen poloinen, Ljenet laskenut avuksi Suomen kjelen saalihiksi Suomen suvulle valoksi Sepä varsin vanhatessa Yli käypi ymmärryksen Mänee mjeleni ohitse.
kun juuri luotu vailla kilpanaista, hän siellä verhoa ei voinut sietää, maa, taivas missä Luojaa tottelivat. Jos hurskahana hunnuttaunut oisi, nää sanomattomat ma oisin onnet jo ennen tuntenut ja sitten iki. Näin aivan hurmauneena käyden kesken ijäisen auvon ensi esikkojen, iloja muita ikävöiden vielä,
Vielä viimeisillä voimillansa Nousi ukko äkin nyt ja lausui: "Vieras, lienenkö mä villipedon Haahmoks muuttunut, kun noin sä kysyt? Mut sä vieras olet, hänt' et nähnyt, Etkä tiennyt, että tiiker-pedon Vertainen vaan häntä vastaan voisi Rikkoa. Tok' ompi rikkonunna Vanhus myöskin, vaikk' ei vasten häntä. Kummia mä olen nähnyt, kuullut; Ruhtinani puolisonkin nähnyt Linnastansa omast' ajettavan Anopinsa käskystä. Oi vieras! Kahden pienen poikasensa kanssa, Toinen kädess' oikeassa, toinen Vasemmassa, ääneti hän läksi Yltäkyllyydestään, onnestansa Autiohon synninmajahansa. Itkevän ei kenkään häntä nähnyt, Eikä valittavan kuullut; muita Lohduttaaksensa vaan hän nyt elää Niinkuin enkeli, ja hänt' ei koske Kovat onnet oman kohtalonsa. Kuule vielä! Ei hän puolisonsa
Sisaria, äitejä, serkkuja ja muita naistuttavia seisoi kehänä heitä piirittämässä laivasillalla, heille toivotettiin onnet matkalle ja heidän jälkeensä liehuivat nenäliinat. »Suomalaiset» seisoivat synkkinä loitommalla, kaikilla kiitollisuudenvelka mieltä painamassa. Ja monella syrjään jätetyn katkera tunne sydämessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät