Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ihana impi lausui: "Nyt on mun ruhtinani Kuin merta kulkevainen, Jok' ei voi maata nähdä, Vaan kukkatuoksun tuntee, Ja ihmeksii ja etsii Ja luulee kukka-aarteen Povellaan kätkevänsä. Oi ruhtinas, se onni Suloinen, jonka tunnet Minua suudellessas, Se vaan mun onnen onpi Sua kohden tuoksuava." Mut Wolmar hymyellen Nyt vastasi: "sä vasta Oot onnellinen, koska Sun onnesi on omas.
"Sun lempesi se onpi Sun riemusi, siis mulle Nyt lausu mik' on lempi?" Hymyillen neiti siihen Nyt vastaa: "ruhtinani Ei tiedä sitä, kysyy: Oi tietäisinkö itse! Sen tiedän että muinoin Ajassa lapsuuteni Mun mielein oli aina Kuin lumi vuoriloilla Välissä maan ja taivaan, Niin ratki rauhallinen, Niin suojeltu, niin valkee, Mut niinpä kylmä myöskin.
Kaks pimeätä valtaa Vihaavat onneani, Mun veljeni on toinen Ja toinen äiti onpi." "Nimitti ruhtinani Veljensä, vastustaako Hän veljen menestystä?" "Sä muistat, neiti, muistat Suloisen ensikerran Kun näimme toisiamme, Ja sydämmemme yhtyi. Hän oli silloin läsnä Mun veljeni ja koska Hän sinut keksi, syttyi Poveensa himo hurja.
Ja äänettömän hetken Perästä taasen nosti Ihana impi päänsä Ja lausui: "kysellynnä On paljon ruhtinani, Mä kysyisin vaan yhtä, Anoen vastausta: Jo kahdesti oon nähnyt Mä lehdon lehdistyvän Ja kuivettuvan jälleen Ja kahdesti vaan täällä On ruhtinani käynyt. Ja kuitenkin hän sanoo Ilonsa, ainoansa Tääll' olevan, no miksi Hän tuleepi niin harvoin?"
Ja nuori mies hän lausui: "Oon paljon kysellynnä, Niin monta kysymystä Oon tehnyt kuin on talven Ja kesän hetkee siitä Kun sain sun viimein nähdä; Ja kummun päällä kuu on Jo noussut taivahalle, Ja ilta kiiruhtaapi, Ja vielä kyseleisin." Hymyillen virkkoi neiti: "Oon paljon vastaellut, Niin monasti sen tehnyt Kuin ruhtinani armo On mulle ilon suonut.
Siit' asti niinkuin haahmo Hän kulkee rauhatonna Kylästä kylään etsein Sinua ainoata. Nadeschda, jospa löytää Sun piilosi hän voisi, Ei ruhtinasi, eikä Maailman kaiket vallat, Ei tuonela, ei taivas Olisi voimallinen Sua hänen käsistänsä Pelastamahan koskaan." "Nimitti ruhtinani Emonsa, eikö hällä Sydäntä äidin ole?"
Ei hänen kasvojensa kauneus eikä Povensa puhkea, mun ruhtinani, Niinkuin te varoatte, vapautta Hankkineet hälle; sydäminensä eestä Hän sydämmeltä sai sen, saipa vielä Suloisen turvan ruhtinattaren Tykönä suurisukuisen. Kun siinä Oil kauniiks hedelmäksi puhjennut Ihana kukoistuksensa, niin hänet Aviovaimoks otti herransa, Jok' on nyt tässä tuomiotaan oottain". Puheensa päättyi.
Vavahti lehdon varjo Ja ehkä sydämmenkin Otsalla ruhtinan nyt; Hän vastaukseks virkkoi: "Nadeschda, vangittuna Minua pidättävät Nuo keisarkaupunkimme Ilot ja huvitukset, Ja sankarmaineen pyyntö." Ihana impi lausui: "Oon kahdesti vain nähnyt Mä lehdon lehdistyvän Ja kuivettuvan jälleen, Ja kahdesti jo täällä On ruhtinani käynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät