United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Komeat, alati viheriöitsevät tammi- ja terebinttimetsät kaunistivat vuorien kukkuloita ja laiteita; varjoisa platani, korkea puksi-puu, tuoksuava myrtti, hieno, vakainen sypressi ja etenkin majesteetillinen ja hyvänhajuinen seeteri Libanonin vuorella olivat maan kaunistuksena.
Karja karttuu ja pellot laajenevat, suossa heilimöi tuoksuava apilas ja Koskelan maine vyöryy yhä loitommalle. Ja me olemme niin onnellisia ... sinä emäntänä ja minä isäntänä. Ja me itse käymme vähitellen vanhoiksi ja harmaahapsisiksi, mutta meidän lapsemme oh, mitä minä nyt hourailenkaan!»
Mutta tohtori ei voinut viipyä kauvemmin, hän tunsi, että tämän kodikkaan arkihuoneen tuoksuava ilma oli vähällä tukehuttaa hänet. Paula heittäytyi hänen kaulaansa ja lupasi kirjoittaa hänelle usein, Liisa ojensi hänelle kätensä ystävällisesti, mutta ei pyytänyt häntä tulemaan takaisin. Tohtori ei ollut nykyään hänelle mitään, ei edes synkkä varjo, jonka hän tahtoisi poistaa mielestään.
Mutta himon täyttämä kuumuus, joka lehahti Mathieun kasvoille, toi taas äkkiä hänen mielikuvitukseensa Sérafinen kuvan. Hänellä oli sama polttava tunne silmissä ja huulilla, jotka Mathieu oli tuntenut silloin kuin tuo väkevältä tuoksuava nainen oli kumartunut hänen puoleensa.
Se näytti suurelta sisäjärveltä, josta sieltä täältä nousi saaria ja lehtoja ja puita tuoksuava tuomi seisoi vyötäisiin asti vedessä sirotellen kukkia ympärilleen , aidat pistivät esiin pitkinä jonoina ja loitompana näkyi vesien välissä taloja ja kartanoita aina tuonne saakka, missä metsäiset harjut kohoilivat, taustanaan siintävien vaarojen ääriviivat.
Tehän tiedätte, missä minä asun, eikö totta? Minä odotan teitä." Punertava pilvenhattara peitti Mathieun kasvot. Hän sulki silmänsä, jotta ei näkisi Sérafinea, joka nojasi hänen puoleensa hehkuvana ja tuoksuava. Ja pimeydessä silmäluomiensa takana näki hän Sérafinen huoneuston, jossa hän oli käynyt vieraisilla Mariannen kanssa, alemman kerroksen eräässä talossa Marignanin kadun varrella.
"Ah, tässä, mikä näkyy, ei ole kaikki, ystäväni ... katsokaa tänne!" Ja molemmilla käsillään aukasi hän leninkinsä. Kaula ja rinta tulivat paljaiksi, siinä oli rauniot hänen turmeltuneesta kauneudestaan, joka muinoin oli ollut niin huikaiseva, niin tuoksuava ja lämmin, ja nyt kurttuinen, kuiva kuin liiaksi kypsynyt hedelmä, joka putoaa puusta ja turmeltuu. Hän oli ainaiseksi mahdoton rakkauteen.
Portinvartija osoitti ylös ovelle; se oli auki; ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut rouvalle vieraan tuloa. Hän odotteli hiukan porstuassa ja astui sitte edemmäksi. Kun hän avasi oven seuraavaan suojaan, tuulahti lämmin, tuoksuava ilma häntä vastaan. Kuu paistoi saliin; sen valossa huomasi hän naisen istuvan nojaustuolissa, uunin edessä, puoleksi mustunutta hiilosta katsellen.
Ihana impi lausui: "Nyt on mun ruhtinani Kuin merta kulkevainen, Jok' ei voi maata nähdä, Vaan kukkatuoksun tuntee, Ja ihmeksii ja etsii Ja luulee kukka-aarteen Povellaan kätkevänsä. Oi ruhtinas, se onni Suloinen, jonka tunnet Minua suudellessas, Se vaan mun onnen onpi Sua kohden tuoksuava." Mut Wolmar hymyellen Nyt vastasi: "sä vasta Oot onnellinen, koska Sun onnesi on omas.
Kaikki olivat yksimieliset siitä, että lukkarin Mari, niinkun häntä tavallisesti kutsuttiin, oli kruunu tyttöjen seassa, jota oli suuri huvitus nähdä ja kuulla, sillä hänen muotonsa oli kaunis kuin tuoksuava ruusu ja hänen selvä äänensä helisi niin suloisesti kuin soiva lasiharppu. Itsestänsä ymmärrettävä on, että semmoisella tytöllä oli monta pyytäjätä. Niin oli myöskin laita.