Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mut Dmitri ruhtinas riemuton Nyt silmänsä maille loi, Ja hetken ääneti katsoen Hän virkkasi viimein noin: "On sulla suuria peltoja, On niittyjä, nurmia, Ja mainioitakin metsiä Metsästäjän huviksi, Ja tuolta loitolta loistelee Sun perintöhovis myös; Mä noita kaikkia katsellen Kyll' onnesi ymmärrän." Ja Wolmar vastasi: "Veljeni, Mi mieltäsi kylmentää?
Hän viittasi nyt, että vastausta Hän odotti, ja huoletonna jälleen Nojasi päänsä vasten kättänsä. Kehoittamatta Wolmar ruhtinas Vihansa laski vallalle ja lausui: "Mä tunnen ruhtinan, hän periä Sai linnan, linnan kanssa orjattaren, Juur orjattaren, orjattarena Hän oli kunnes silmä ruhtinaan Tapasi hänen, vaan ei sitten enää.
Teiltä, ruhtinas, Nyt viimeksi mä kysyn: viedäänkö Mua elävänä haudattavaksi, Vai saanenko mä vielä maailmassa Mun omiani koskaan kohdata?" Nyt jalomielinen Poteinkin nousi Ja häntä käteen tarttui, virkkoi noin: "Sä Wolmar Paulowitsch, mä hyvin tunsin Isänne, vieressäni seisoi hän Jyryssä tappeluin ja hänen tähden Mä soisin keventää nyt ylpeän Poikansa kovaa onnea.
Kun joukko toiselle rannalle Jo saapui, se seisahtui; Ja Wolmar ruhtinas otsalleen Ja raittiille rinnalleen Nyt ristin merkkiä viittasi Ja sitten hän lausui noin: "No, terve, terve, sä kaunis maa, Ja taivas sä siintävä! Myös sulle terve, mun veljeni, Kas, täss' on mun perintöin."
Oil voimas jänsi vahva järjestys Ja poikais itsekieltämisen into; Ei saa se jänsi koskaan lauhtua. Te Wolmar Paulovitsch, te jäätte tänne, Minua seuraatte. Mä sanon vielä: Nyt keisarinnan nimipäivä armon On teille muille antava." Kun sai Sen lausuneeksi, jälleen kabinettiin Potemkin meni, nuori ruhtinas Jälestä astui aivan äänetönnä.
Hetken heidän äänetönnä Oltuansa lausui Dmitri: "Wolmar, haukkani jos säästin Hengissä ei kyyhkys' oisi." "Tosin totta, kallis veljein," Wolmar vastasi, "tok' oisin Huolinunna, jos se multa Oisi tullut ryöstetyksi." Hengetöntä haukkaa Dmitri Näyttäen nyt lausui siihen: "Tämän uhrin riemullesi, Wolmar, arvaatko sen hintaa?"
Sen virkkoi hän; ja Wolmar tuossa havaitsi Tuon olkivyöhön puetun, Ja kauheammasti nyt häneen vihastui Kuin metsikössä äskettäin: "Tuleppa tänne, olkineito," huusi hän, "Ja joudu! morsiamen oon Hupsulle orjallein, Ontreille, luvannut, Ja hän on sinut saapa nyt."
Ja kolmanneks hän oli noussut pöydästä Ja maljallansa koskenut Veljensä maljahan ja silloin lausunut: "Sun muistoksesi maljan juon, Sä Wolmar ruhtinas, sä, jonka käsistä Oon orjatartain perivä." Samana yönä majalla Miljutinin Oil seisahtunut aseissaan Ratsastaja, se oli Wolmar ruhtinan Juur uskollisin palvelia.
Lie hän ehkä joku noista, Minun valittavistani. Heinä päänsä hempumena, Olkiside hänen vyönsä. Kukissa mun orjattarein Hymyili mun tullessani." Wolmar äissä, äänetönnä Tuohon vastata ei huoli. Päivä laskeksen ja linnaan Vaeltavat veljet vaiti. Kolmas laulu. Noin rukouksen lämpimällä hengellä Hän armaansa oil kohdannut. Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen, Vaan rakkaudella silmänsä.
Ja kauvan vaiti oli molemmat, Laskeusi ottomanilleen Potemkin, Käteensä antoi päänsä painua, Ja Wolmar äänetönnä ootti vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät