Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


Toinen heistä seisahtaapi, Toiselle noin saneleepi: "Katso, Dmitri, kyyhkyläistä, Laske haukkas, veikkoseni!" Dmitri juro vastaileepi: "Metsän haltia on kyyhkyn; Edell' olet ennen käynyt, Joudun jäleltä nytkin." Wolmar iloisesti lausui: "Jätä pahat puheet, Dmitri! Laske haukkas kiitämähän. Samoin omani ma lasken."

Mitkä oudot muukalaiset äänet, Mitkä raivoovaisten hurjat huudot Kuuluvat, Moskvaa, nyt rannallasi, Linnass' aina ennen tyvenessä Wolmar ruhtinaan? Vai siten hänen Nuori puolisonsa huolineeko Elämän ja lemmen kukoistuksen Aikaa, sydämensä ensimäistä Onnea, nyt hänest' eksynyttä? Ellös tutki!

Hän tahtonsa nyt julistaa mun kauttain: Nyt juuri, Wolmar ruhtinas, on teidän Toimenne tarpeellinen Tomskissa; Emonne maatanne sill' aikaa hoitaa Luvalla keisarinnan. Lähdöstänne Jo pidetty on huoli, rattahat Jo ovat valmistetut. Tomskissa Te saatte neuvon toimituksistanne. Hyvästi jääkää!"

Ja Wolmar tajuu pilkkapuheet veljensä, Hän hevosensa seisauttaa, Ja keksien Miljutinin, nyt häneltä Noin kysyy sala-vihassa: "Mi syynä että kansani mun tullessain On surkea, on ääneti? Olenko taivaan rasittava rangaistus. Olenko ruoska rautainen?"

Hymyili vanhus nyt Ja herraansa loi rakkaan silmäyksen, Ja vasten rintoaan Hän painoi kätensä ja sitten lausui: "Oi ruhtinas, jo on Tavoille uusille Wladimir vanha, Hän tottelemahan On tottunut ja muuta ej hän taida." Sen sanottuaan pois Hän ruhtinansa käskystä nyt läksi Ja Wolmar yksinään Jäi saliin hiljaisine onninensa.

Kun kotvan aikaa noin oil kulunut, Kohensihen Potemkin, tuimasti Terävän kotka-silmänsä hän siirti Nyt Wolmar ruhtinaan ja lausui noin: "Puheita kapinoista olen kuullut, Sodista vasten järjestystä, jolle Perhetten, valtakuntain menestys On perustettuna; on kysymys Sodasta vasten vanhempien valtaa Omassa maassa, Venäjässämme; Tää asia, se liekö teille tuttu?"

Ihana impi lausui: "Nyt on mun ruhtinani Kuin merta kulkevainen, Jok' ei voi maata nähdä, Vaan kukkatuoksun tuntee, Ja ihmeksii ja etsii Ja luulee kukka-aarteen Povellaan kätkevänsä. Oi ruhtinas, se onni Suloinen, jonka tunnet Minua suudellessas, Se vaan mun onnen onpi Sua kohden tuoksuava." Mut Wolmar hymyellen Nyt vastasi: " vasta Oot onnellinen, koska Sun onnesi on omas.

virran varrella keksin tien Sun linnaasi kulkevan; sille poikkeun, helteestä Mua varsani väleen vie." Samassa lausuu hän orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo myös mun valkea haukkani, Se tänään kiitävä on." Nyt Wolmar ruhtinas vaunuistaan Hän hyppäsi, käski noin: " joudu, joukkoni, linnaani Ja tuloni ilmoita. Mun viitsii veljeni, vieraani, Nyt hetkisen metsästää.

Kaksi puna-poskipäätä, Kaksi käsivartta, jotka Usein kaulassani riippui, Kaksi sulo-silmää, jotka Itkivät, kun heidät myötiin." Oudosti hän puhui noita; Mutta Wolmar vastaileepi: "Orjattaria on mulla Maallain varsin toista sataa. Niistä valitse, mun veljein, Muutama tai useimpia, Että velkani sulle Sitten saisin maksetuksi.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät